[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005] 

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

Eipä tästäkään tietenkään mitään tule... [30.10.2005 01:13]

Pitihän se arvata, ettei pysty mihinkään tuottavaan. Jopa tällainen pikainen narina-palsta jää hoitamatta, kun hiukankin tulee enemmän hommia. Ei sillä, että tämä mitenkään oleellista olisi, mutta itseä harmittaa, kun ei edes tähän pysty. Säälittävintä lienee, kun täytyy itselleen keksiä tekosyitä, miksi nyt ei muka ehdi/jaksa/viitsi kirjoittaa paria sataa sanaa. Ei sen nyt sentään niin ylivoimaista luulisi olevan. Mieluummin vaikka kantaa kaukoputken keskelle valosaastetta ja luulee jotain näkevänsä. Mikäli pystyisi tarkastelemaan omaa toimintaansa ulkopuolisesta perspektiivistä, havaitsisi varmasti huomattavasti turhaa nollatoimintaa ja sitä kautta yrityksiä paeta todellisuutta. Valitettavasti ihminen ei pysty objektiivisesti havainnoimaan omaa tekemistään, koska muidenkin havainnointi on turhan subjektiivista. Ehkäpä jonkin asteinen asiantuntijajärjestelmä pystyisi osoittamaan tien parempaan. Tiedän kyllä, että osa ihmisistä kirkaisee ”Halleluja!”, ja osoittaa raamattua, mutta minulle se ei ole vaihtoehto. Kyseisen opuksen joskus lukeneena (vanhatestamentti ja uusitestamentti), vakuutuin, ettei kyseinen homma ole minua varten. Onhan se sinänsä hienosti kirjoitettu, koska sieltä löytyy vastaus, sopivasti tulkitsemalla, hyvin useisiin kysymyksiin. Seurataan ihmisten käyttäytymistä ja kirjoitetaan sopivassa muodossa ohjekirja elämälle. Ehkä se on hyvä, että jotkut saavat sisältöä elämäänsä moisesta. Se tosin huvitti tai oikeastaan säälitti, kun kirkko mollaa Harri Portteria. Kyllähän nekin varmasti tajuavat valtansa ja ennen kaikkea tulojensa vähentyvän, joten jonkinsorttinen vastaisku lieni paikallaan. Onhan Portteri suunnattu selkeästi nuorelle väestön osalle ja kirkossakin tiedetään, että aivopesu täytyy aloittaa mahdollisimman aikaisin, - mielellään jo pyhäkoulussa - jotta efekti on mahdollisimman tehokas ja pysyvä. Portterissa tarina kuitenkin kietoutuu nuoren pojan koulunkäynnin ympärille, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä taikuutta. Sellainen tuntuu nykyään vetoavan nuorisoon ja sehän on kirkon kannalta hyvin huolestuttavaa, joten se kannattaa leimata synniksi yms. Luultavasti satunnaislukugeneraattori olisi asiantuntijajärjestelmän tärkein komponentti. Helpoin ratkaisu on tietenkin uskoa, että tie on tehty valmiiksi, eikä siltä voi minnekään kääntyä. Silloin ei tarvitsisi itse ottaa vastuuta tekemisistään, koska voisi perustella, ainakin itselleen, että näin sen piti mennä ja se olisi korkeamman tahto yms. Siinähän olisi hyvä elämä, prinsessalla. Kellumista kermavaahdossa, uskoen. Tämän yön voisin uskoa lentävään vaaleanpunaiseen yksisarviseen. Kaipa se on korvauksen suuruudesta kiinni. Mikäli ihmisillä olisi jonkinasteista todistetta kuoleman jälkeisestä elämästä ja mikäli oikeasti havaittaisiin, että se, mitä teemme täällä vaikuttaa seuraavaan elämään, niin uskontoahan humppaisi ihan eri tavalla. Ei se kaikille uppoa, jos se on vain ”uskon asia”.

{Seq}

Pankkipalveluita parhaimmillaan [18.10.2005 02:43]

Pitipä sitten hoitaa pankkiasioita. Kun pankkiin pääsin, minulle kerrottiin, ettei heillä ole yhteyttä mihinkään. On se ATK sitten ihmeellistä. Ja bitti. Muutaman tunnin odoteltuani sain soiton, että nyt olisi mahdollista toimittaa asiat. Se, että sai soiton vaati tietenkin hieman puhelimessa manailua. Puhelinmanaus on oma taiteenlajinsa. Mikäli tapahtuu ylilyönti, asiat eivät hoidu, koska vastapuoli "vittuuntuu". Toisaalta liikaa lepsuiltuaan yleensä huomaa, että on suostunut mielikuvituksellisiin ehtoihin, jotka eivät mitenkään edistä asiaa. No, asiat hoidettuani, lähdin toivoa täynnä ostamaan kameraa. Pakkohan sellainen oli saada. Joskus aikoinaan oli jonkunlainen filmi-rätkytin, mutta nyt ajattelin antaa digille mahdollisuuden. Olinhan aikaisemminkin omistanut digipokkarin, mutta kunnon kamera antoi odottaa itseään. Pääasiassa tietenkin hintansa takia. Kyllä se kuitenkin nelinumeroisen eurosumman maksaa. Aikas paljon rahaa, siis. Toki se riippuu tuloista jne., mutta kuitenkin. Taas tuntuu, ettei riitä. Matka tuumasta toimeen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Ei vaan jotenkin saa aikaiseksi. Tuntuu, että olisi, kuin veltto räkä piikkilanka-aidalla. Aika menee turhaan kikkailuun, eikä mitään valmista synny. Kaipa se on - aina niin muodikasta - syysväsymystä. Onhan aina oltava syy ja selitys jokaiselle tapahtumalle ja asialle. Muutenhan menettäisi kontrollin illuusion. Elämme lumemaailmassa. Onko pakko, jos ei tahdo? Kaikki on kuitenkin niin hyvin ja persikkaisesti. Ja kohta on taas joulu. EI HELVETTI! Tuska, ahdistus ja epätoivo. Ollaan taas niin juhlallisia. Miksi ei voisi syödä hyvin, silloin, kun haluaa? Miksei aina voisi olla joulu? Miksi milloinkaan pitäisi olla joulu? Miksi aina pitää miettiä? Kommunikaatio-ongelmat. Miten kertoa muille mitä miettii ja miten päätyy määrättyihin lopputuloksiin ja miksi? Miksi kertoa ja miksi kuunnella? Ihmisten välinen vuorovaikutus on samanaikaisesti sekä ali-, että yliarvostettua. Ehkä painopisteet ovat nykyään hieman kieroutuneet. Alamme olla siinäkin hieman liian amerikkalaisia. Kaikki on pinnallista.

{Seq}

Mökkeily on raskasta. [14.10.2005 02:36]

On se kumma, miten meri-ilma väsyttää, jopa useamman vuorokauden. Ei sillä, ettei olisi ollut mukavaa ja leppoisaa ym., mutta vuorokausirytmi oli jotain aivan murskaavaa. Ei se kahdeltatoista herääminen sinänsä paha ole, mutta jos nukkumaan on mennyt kuudelta, niin se syö miestä. Olihan se tietysti mukavaa. Saunottiin, syötiin hyvin, katseltiin tähtiä ja alkoholia maisteltiin. Hyvin tervehenkistä siis. Täytyyhän hallituksenkin joskus levätä, tai jotain. Kuviakin tuli otettua. Tai siis yritettyä. Havaitsin, ettei digi-pokkarillani kovinkaan pimeässä ota kuvia. Joku tietysti voi kysyä, miksi pimeässä pitäisikään kuvata. Jos on nähnyt linnunradan riittävän vähäisessä valosaasteessa, tietää näyn voiman. Siitä siis hain otosta. Mielestäni vasta nähtyään tähtitaivaan – lähes – sen koko komeudessaan, tajuaa oman kokonsa ja ”ongelmiensa” painoarvon. Kokonaisperspektiivipyörrettä tarvittaisiin täälläkin, ettemme vain kotkottaisi omia mitättömiä asioitamme. No, onhan vauhkoimmat yksityisetkin jo aloittanut valmistautumisen lintuinfluenssan varalle tilaamalla netistä Tamiflu:ta ja hamstraamalla säilykkeitä. Vaikka se täällä ”riehuisikin” ei se kuitenkaan enempää tappaisi, kuin liikennekään. Eri asia tietty on, jos se alkaisi levitä ihmisestä ihmiseen. Sen tehokkuus on kuitenkin ”miehekäs”. Onhan sitä jo kauan odotettu. Ensin tuli suuren yleisön tietoisuuteen Aids, joka aloitti panikoinnin. Viime aikojen yrittäjiä olivat Bse ja Sars, kumpikaan onnistumatta mitenkään mainittavammin. Enpä usko, että H5N1 pystyy mihinkään Mustan Surman tai Espanjantaudin kaltaisiin urotekoihin. Ihmiskunta on taas onnistunut keräämään turhaa painolastia, joka olisi jo aika poistaa. Ei Linkolakaan ihan kaikissa asioissa ole väärässä, vaikka populisti onkin. Tietysti voi aina kysyä, miksi en maallista vaellustani lopettaisi, jos olen sitä mieltä, että täällä on turhia tyyppejä. Vastaukseksi ei tietenkään kelpaa, etten ole turha tyyppi, koska se ei pidä paikkaansa. Kyllä ihmiset vielä joskus tajuavat, ettei yksilön valinnoilla ole merkitystä. Vaikka tappaisin itseni, ei se auttaisi ketään. Väestön vähennyksessä puhutaan kuitenkin miljardeista – vaikka vain kahdesta.

{Seq}

Viihdepalvelijat. [10.10.2005 14:34]

Elämme yhteiskunnassa jossa, yhä enenemässä määrin, työvoima keskittyy palveluihin. Mikä saattaa tuntua huolestuttavalta, palvelut keskittyvät viihteeseen. Viihdepalveluita. Valmiiksi pureskeltua kamaa. Ja siinäkin mennään siitä, mistä aita on matalin. Ostetaan valmis formaatti muualta. Idols, Big Brothers, Haluatko Miljonääriksi jne. Ei tarvitse, kuin tuijottaa ja ”elää” valmiiksi annettujen kaavojen mukaan. Onhan se helppoa, kun ei itse tarvitse ajatella. Ei tarvitse vaivautua. Se on tärkeää, että on suora vaikutuskanava kansalaisiin. Onhan se tieto, että kansalaisia pitää ohjata, ei sitä muuten tiedä, mitä ne pieniin päihinsä saavat. Helpompi on lähteä ohjatulle Robinson-leirille, jossa joku koko ajan sanoo mitä pitää tehdä. Vaikeudet alkavat, kun itse suuntaa metsään ja miettii, mitä pitäisi tehdä tupakoinnin lisäksi, jotta olisi edes etäisesti mukavaa. Hallitus ulkoisti itsensä saaristoon. Saunottuaan putket punaisina, alkoi kuulua ääniä. Hämmentävinä lieni, etteivät äänet tullet jamppojen korisevista vatsoista tai raplattavista suolista, vaan jostain ihan muualta. Äänet olivat selkeästi ihmisen aiheuttamia, eikä saareen kukaan täysjärkinen eksyisi moisena ajankohtana. Epätietoisuudesta suivaantuneet rantajuopot keräsivät puukot ja puntarit. Äijät etenivät metsikössä, pitkin kallioita, kun hunnilauma. Tarkoituksenaan tietenkin yllättää kutsumattomat yövieraat. Yllätys oli valtava. Eihän siellä mitään ollut. Äänet olivat kuuluneet vastarannan satamasta. Tuuli oli lähellä optimaalista äänen etenemisen suhteen. Eihän se ollut skitsoilua, vain ihan tervettä paranoiaa. Jostain kumman syystä nukkumisvarusteisiin kuului sinä yönä vähintään yksi kirves. Kyllä niitä elämyksiä saa muutenkin, kuin valmiiksi tilattuina.

{Seq}

Suututetaan kaikki... [9.10.2005 01:57]

Kun huomaa, ettei itse saa tarpeeksi aikaiseksi, on paljon helpompi syyttää muita velttoilusta. Hyvin usein tulee syytettyä muita omista virheistään, koska on helpompi löytää vika toisesta, kuin itsestään. Hyvin usein ihminen uskoo omaan ylivertaisuuteensa, vaikka yhtä hyvin voisi uskoa näkymättömään vaaleanpunaiseen yksisarviseen, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Mielestäni tärkeintä olisi oppia hyväksymään itsensä ja tunnustamaan virheensä ja puutteensa. Itsensä tunteminen ja ominaisuuksiensa tunnistaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Kun tulee sinuiksi oman ihmisyytensä kanssa, ymmärtää, ettei tarvitse esittää. Ei tarvitse ylireagoida ja nauraa muita voimakkaammin, vain sen takia, että muut nauravat, vaikka ei itse tajuaisikaan, mille nauretaan. Ihmiset hyväksyvät sinut, jos hyväksyt itsesi. Mikä minä olen muita neuvomaan? Luulenko olevani jotain erinomaista? En todellakaan. Vasta viime aikoina olen oppinut tuntemaan itseäni – muutenkin kuin fyysisesti – erilaisten törmäysten kautta. Oppinut huomaamaan, kuinka huono ihminen todellakin on. Löytyy kauheasti korjattavaa eikä juuri mitään positiivisia puolia. Mutta kuten aikaisemmin taisin todeta, negatiiviset asiat ovat helpommin näkösällä. Jonkin oman virheen havaitseminen ja varsinkin sen tunnustaminen tuottaa tuskaa. Miten voikin olla niin jäärä ja mahdollisesti pilata jonkun hyvän mahdollisuuden? Tosin pilattuja mahdollisuuksia analysoimalla voi päätellä, mikä meni vikaan. Tietenkin se vaatii sen, että hakee vikaa myös itsestään, eikä vain muista. Tietysti myös siinä voi liioitella ja omaksua marttyyriasenteen, joka ei ole muuta, kuin itsensä korostamista. Se ei ole rakentavaa, kuin ehkä määrätynlaisena muiden herättäjänä ja siinäkin vain hyvin harvoissa tilanteissa. Omien ongelmien käsittelyssä kannattaa miettiä, miten niistä voisi oppia tai niitä voisi muuttaa, eikä vain julkituoda sympatian toivossa. Onhan se varmasti mieltä hivelevää, jos saa muut tuntemaan sympatiaa ja ottamaan osaa. Itsesääliä, joka on säälittävää mentaalimasturbointia. Kuten tämänkin kirjoittelu. En juuri pysty olemaan objektiivinen tuottamani sanahelinän suhteen. Onko tämä hyvää, huonoa vai hyvin huonoa? En tunne olevani niin vahva ihminen, ettei se kiinnostaisi, mitä näistäkin itsestäänselvyyksistä ollaan mieltä. Tietenkin kiinnostuksen aste riippuu henkilöstä, mutta kuitenkin. Uskoisin, että kaikki, jotka kirjoittavat jotakin julkisesti, ovat kiinnostuneita vastareaktioista. Eihän sitä muuten tekisi. Tässä oli hyvä paikka käyttää ”kun kaikki muutkin” -korttia.

{Seq}

Tuskan määrittely. [8.10.2005 13:51]

Ihminen määrittelee itsensä vastoinkäymisten kautta. Valitettavasti tai ehkä onneksemme muistimme on selektiivinen. Vaikka ihmisistä tuleekin ensin mieleen negatiiviset ominaisuudet se johtunee vain siitä, että ne määrittelevät henkilön, varsinkin jos ne tulevat selkeästi esille. Riippakoivustakin huomioi ensin sen riippuvat oksat ja vasta sitten sen komean muodon. Rungon mädänneisyyden havaitsee vasta lähemmän tarkastelun tuloksena. Ihmisessä on kyynisyys sisäänrakennettuna, mutta ennakkoasenteet estävät sen tunnustamisen. Mikäli tuntee, että kyynisyys on pelkästään negatiivisten asioiden etsimistä, on kyllä todellakin hakoteillä. Yhtä hakoteillä, kuin silloin, kun luulee omistavansa wc:n baarissa. Muistan erään anekdootin tai jotain sen tapaista, miten maksu"välineet" ovat erilaisia ja miten kuviteltu valta - jota ei oikeasti ole välitettäväksi asti - välittyy, kuin sukupuolitaudit. Vaikka baarissa.

{Seq}

Olemme rikollisia. [6.10.2005 23:23]

Olkaamme siis piraatteja. Kaapatkaamme parit autolautat ja juokaamme niiden pilsnerit. On se upeaa, että asioista päättää ihmiset, jotka niistä ei tiedä. Onneksi asian valmistelee ja esittelee puolueeton taho. Onhan se hyvä, että on ensi käden tietoa löytyy, kun on duunissa lakia lobbaavassa tahossa. Onhan EU:n lakia tulkittava riittävästi liioitellen. Olemmehan yhtä iloista Eurooppalaista perhettä. Kohtapa Turkkikin. Kunhan vain EU tajuaa hyväksyä sen ilman ehtoja. Ehkäpä vielä enemmän Suomalaisia, jotka ovat tottuneet vastaanottamaan määräyksiä muilta ja toisaalta kieltämään muilta kaiken, mistä itse ei pidä. Miksi muidenkaan pitäisi syödä sieniä, jos en itsekään niistä pidä? Vain se, mikä mulle sopii on hyvää ja mielellään vain minulle. Asenteessa löytyy, mikäli ympyrät osuvat vain omien elimien läheisyyteen. Kyllä tästä maailmasta tulee vielä hyvä paikka elää, vaikka siihen menisikin muutama miljardi vuotta. Kunhan vain utopia toteutuisi. Kunhan saisimme alkoholia autoihin, kunhan. Elämä on yhtä konditionaalia. Jos ihmiset olisivat... Ehkä parempi olisi, että ihmiset eivät olisi. Kauniita kehiä ajatukset laukkaavat. Olisipa vastauksia, mutta kysymyksetkin ovat hukassa. Elämä on, kuin tumpit tuhkiksessa. Aluksi olemme ehjiä ja kokonaisia, elämä polttaa meidät loppuun ja joku tule ja tyhjentää meidät roskikseen. Aikas syvältä ovat ajatukset. Parhaimmillaankin pystymme vain hetkisen tuottamaan mielihyvää ja loppu on pelkkää katkeruutta, mikäli liian pitkälle polkumme kulkee. Elämämme on taistelua turhuutta vastaan. Olennaisen etsiminen on tarkoituksemme, mikä verhotaan epäolennaisuuksien naamion kätköihin. Etsimme elämästä sisältöä, mutta unohdamme itsemme löytämisen. Elämä on valintoja pullollaan.

{Seq}

Bloggauksen turhuus. [4.10.2005 19:00]

Onpa taas tullut kirjoitettua. Sisältöä ei varmaan kukaan odottanut, mutta eipä sitä myöskään ollut. Edelleenkään en usko ajatusteni kantavuuteen. Tavoitehakuisuutta löytynee, mutta ei mitään todellista substanssia. Vain ruudulla tanssivia pikseleitä ja bitteja netissä. Ehkäpä kohta napsahtaa syyte tietoliikenteen häirinnästä. Kyllä tälläkin jorinalla on varmasti tekijänoikeudet jossain muualla. Minä itse? Tuskin. Täytyy tunnustaa, että laitoin linkin blogilistaan. Voihan tekoaan puolustella sanomalla, ettei se kuitenkaan ketään kiinnosta. No, jos sillä saa muutaman osuman sivustolle, niin tavoite on saavutettu. Tavoite saastuttaa ihmisten mielet? Siis jakaa ajatuksia? Ei. Kunhan saisi liikennettä verkkoon ja tietenkin kauheasti mainetta ja kunniaa. Rahaa ja valtaa! Miksi ihmiset bloggaa? Voihan sitä pitää päiväkirjaa ja purkaa tuntojaan yksikseen. Enkä tarkoita välttämättä ihmisten haukkumista. Blogi kuitenkin eroaa selkeästi henkilökohtaisesta päiväkirjasta siinä, että blogi on tarkoitettu julkiseksi. Tuskin blogiin kuitenkaan, juuri sen julkisen luonteen takia, kukaan laittaa niin henkilökohtaisia ja tarkkoja kuvauksia, suorine henkilöviittaukseen, kuin päiväkirjaan parhaimmillaan/pahimmillaan laitetaan. Sensuroitua sisältöä? Menettääkö sisältö arvonsa, jos se on suodatettua? Kaippa kyse on siitä, kuka suodatuksen tekee. On se aineisto silti itse tuotettua. Ei se sen arvoa vähennä. Mutta miksi tällainen metodi? Ehkä on helpompi katsella monitoria ja tilittää näppiksen välityksellä, kuin kohdata ihminen. Näyttö ei tuomitse, eikä näppäimistö kritisoi, ainakaan sisältöä. Välillä mietityttää, miksi blogipalveluissa on myöskin vastausmahdollisuus? Eikös se ole silloin foorumi, missä vain määrätty henkilö aloittaa keskustelun? Olen miettinyt vastausmahdollisuuden lisäämistä, mutta en ole antanut itselleni kertoa, että tarvetta olisi. Syynä ei ole vastahakoisuuteni, vaan se, ettei kukaan ole sanonut mitään. Mistä tietenkin voi päätellä, ettei ketään kiinnosta. No, jotkut kirjoittavat wc:n seiniin ja jotkut lehtien yleisönosastoihin. Tämä lienee tapa muiden joukossa saada äänensä kuuluviin, mikäli sisältö kiinnostaa muita. Tunnettua on, että mielenkiintoisen, tai edes järkevän, sisällön tuottaminen on hankalaa. Miksi siis vaivautua? Onhan kirjoittaminen terapeuttista ja parhaimmillaan jopa viihdyttävää. Ja koska tietää, että sepustukset leviävät maailmalle, täytyy vähän ajatella, mitä kirjoittaa ja miten.

{Seq}

Miksi kuunnella? [3.10.2005 19:51]

Elämässä on välillä pakko nöyrtyä ja tunnustaa - vaikka vain itselleen - tehneensä virhearviointeja. Huomasin päämajassa arvioineeni erään henkilön hieman väärin. Ehkäpä aikaisempaan arviokehitykseen aiheutti huomattavan negatiivisen sivujuonteen seuransa, joka vaikutti äänekkyydellään kieltämättä nurjasti. Miksi sitten arvottaa/kategorisoida ihmisiä? Kaikkihan sitä tekevät, vaikka eivät sitä itselleen myönnäkään. Se on ihan normaalia kanssakäymistä. On "kavereita", tuttavia, puolituttuja jne. Tietenkin se saattaa jostain tuntua kurjalta, mikäli joutuu ns. ignore-listalle, mikä merkitsee joukkoa, joiden olemassaolo on fakta, mutta eipä niihin muuta huomiota kannatakaan kiinnittää. Harmittavan usein ignore-ihmiset aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia, joihin on pakko vain sopeutua, mikäli joutuu samoissa "ympyröissä" elämään. Oli aika, jolloin yritin suhtautua kaikkiin ihmisiin positiivisesti ja jaksoin kuunnella, ainakin puolella korvalla, heidän tilitystään elämän kurjuudesta jne. Pidemmän päälle se käy aika rasittavaksi. Välillä tuntui, että menettäisi jotain itsestään, kun ihmisrauniot kaatoivat lokalastinsa niskaan. Ei se oleellisesti helpottanut asiaa, että oli kuulemma hyvä kuuntelija. Eipä siinä muuta vaadita, kuin sen, että on kiinnostuneen näköinen, on samaa mieltä eikä kritisoi. Ihmisen on loppujen lopuksi helppo saada tyytyväiseksi. Mutta miksi? On paljon ihmisiä, jotka pitävät sitä hyvänä, että on kaikkien kaveri. Itsekin sitä harrastaneena tiedän, ettei se kuitenkaan tuo mitään todellista, mutta saattaa johtaa katteettomiin palveluksiin ja jopa hyväksikäyttöön. "Kaverit" vaativat erilaisia palveluksia, mutta eivät suostu korvaamaan edes kuluja. Ihminen käyttää mielellään toista hyväksi, mikäli siihen vain saa mahdollisuuden. Itsekkyys on voima, joka ihmisen saa liikkeelle.

{Seq}

CV on elämä. [2.10.2005 20:40]

Tai niin monet luulevat. Toisaalta toisille kivet kertovat elämän tai kuoleman. Ehkä tulee liikaa seurattua GO:n peluuta. Toisaalta sekä GO:n peluussa, että CV:ssä pyritään luomaan jonkinlainen - tosin usein kuviteltu - vaikutusvalta. Kun henkilö arvotetaan jollain tavalla, ei tarvitse kohdata ihmistä. On se aina siistimpää, koska ihmisten kohtaamisessa täytyy myöskin antaa jotain itsestään. Sosiaalisen lokeron etsimisessä joutuu aika usein nöyrtymään ja tarkistamaan itsekunnioituksensa. Toki voi yrittää pysyä kovana ja pitää linjansa, mutta se saattaa johtaa mielenkiintoisiin tuloksiin. Aika usein huomaa, ettei ero kyynisyyden ja negatiivisuuden välillä ole, kuin laastiin vedetty ura. Kyllähän kyynisyys vaikuttaa negativismilta, koska kyynikko ei hae joka asiasta positiivisia puolia. Usein kuulee, että asioissa on useita puolia, mikä pitää paikkansa, jos asiaa tarkastelee useampi. Mikäli uskomme jonkun/jonkin pystyvän objektiivisuuteen, voimme ajatella löytyvän jopa totuus, onko jokin asia hyvä ja toinen huono. Mielestäni kyynisyyteen kuuluu sekä negatiiviset, että positiiviset asiat. Kyllä kyynikkokin nautti asioista, vaikka joitain se ihmetyttääkin. Kyynisyys on kuitenkin subjektiivinen käsite. Vähän samalla tavalla, kuin uskonto. Eiköhän uskontokin ole jokaiselle henkilökohtainen asia. Aika ajoin on ollut tarvetta määritellä kyynisyys, mutta ainakaan itse en siihen tyhjentävästi pysty. Tietenkin sanakirjoista löytyy määritelmiä, mutta ne eivät kohdistu, kuin ulkoisiin piirteisiin. Miten kyynikko ymmärtää kyynisyyden? Kyynisyys ei ole ominaisuus, kuten vasenkätisyys, se ei myöskään sairaus, kuten impotenssi, vaikka molemmat voivatkin johtaa kyynisyyteen. Miten ihminen ymmärtää ihmisyyden? Ehkäpä asiat ymmärtää, kun on kuusi jalkaa maata nenän päällä. Jotkut uskovat, että silloin kirjoitetaan se oikea CV.

{Seq}

Multitaiteilijaelämää. [2.10.2005 12:02]

Tapasin päämajassa artistin "pääkaupungista". Meininki oli kaoottista, kuten arvata saattaa. Hengitys ei välttämättä ollut paras mahdollinen, mutta heterot välähtelivät, kuin Jörkän leffoissa. Vaikka paikoitellen tarinoiden seuraaminen oli normaalista poikkeavaa, tunnelma oli, kuin LOPF:ssa. HyväFiilis näkyi jo asianomaisten vaatetuksessakin. Levyjä lainattiin, palautettiin ja hukattiin. Keskustelu rullasi, kuin vesikauhuinen hirvi. "Vitun Viiskulmassa" lätty lätisee. Ehkä se ei ole niin huvittavaa, jos ei ole todistamassa kuvailua. Tärkeintähän on käyttäytyä, kuin täysi idiootti. Elämämme on, kuin jatkuvaa Idols-kisaa. Tuomarit ovat jatkuvalla LSD-tripillä ja muut kilpailijat vetävät ranteitaan auki, kun joku vetää oikeen kunnolla. Nopeasti sitä vierautuu normaalista elämänrytmistä - juomaan lattea hirveällä kiireellä. Sosialisti kiertää ympäri pöytää, kun mietitään yhdyssanoja ja ajatusviivoja. Paras ehdotus oli laittaa kaikki välimerkit; varmuuden vuoksi. Idols-elämässä pyrimme miellyttämään "tuomareita", vaikka emme teidä mitään niiden tai edes sääntöjen olemassaolosta. Olemme kuulemma syntyneet kilpailemaan. Mutta miksi? Miksi synnymme? Miksi kilpailemme? Miksi yrittäisimme miellyttää ympäristöä? Olen vittumainen mies ja ylpeä siitä! Ei kaiken - edes tekstin - tarvitse aina olla niin loogista. Elämme hetkessä. Tuolla on tie. Ehkä se on lajillemme hyväksi, että jatkuvasti yritämme ylittää itsemme. Ehkäpä kahdeksan GT :tä on kuitenkin parempi, kuin viisi. Onko Idols muuta, kuin myötähäpeää, vahingoniloa ja empatiasta kumpuavaa onnistumisen elämystä?

{Seq}

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005]