[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005] 

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

Tarvitaanko lahjakkuutta? [29.11.2005 19:24]

Kysymys saattaa kuulostaa oudolta, mutta mietitäänpä. On esitetty teoria, että mikäli on riittävän motivoitunut, pystyy saavuttamaan huomattavia tuloksia ilman erityistä suuntautumista. Tietenkin edellytyksenä on, että on ns. normaali fyysisiltä ja henkisiltä kyvyiltään. Lahjakkuus lähinnä vähentää tarvittavan vaivan määrää ja vasta ihan huipulla antaa jotain enemmän, kuin keskiverrolla. Tietenkin lahjakkuutta on monen tasoista ja esim. nerous on vasta sen huipulla. Asian tekee monimutkaisemmaksi se, että lahjakkuutta on sekä monen tasoista, että monenlaista. On kielellistä, matemaattista, musikaalista jne. Valitettavaa on, ettei lahjakkuuden kohde välttämättä edes tiedä olevansa lahjakas tai ei ainakaan pysty tunnistamaan lahjakkuutensa painopistettä. Hän saattaa tuntea, että määrätyt asiat tuntuvat sujuvan helpommin, kuin muilla, mikä saattaa johtaa siihen, että mennään mistä aita on matalin, eikä kehitetä omia kykyjään. Mielenkiintoiseksi keskustelun lahjakkuudesta tekee kysymys, voiko olla lahjakas negatiivisissa asioissa, esim. lahjakas murhaaja. Onko se lahjakkuutta? Puhtaan analyyttisesti vastaus lienee kyllä, mikäli asiaan ottaa mukaan myös moraalin, vastaus on luultavasti ei. Voisi ajatella, että käsite on tavallaan oksymoroni, vaikkei välttämättä kielellisessä merkityksessä. Ainahan voi tietysti kysyä, miksi sekoittaa moraalia asiaan, jos se vain sekoittaa? Myöskään se, että on lahjakas palosireeni ei ole lahjakkuutta vaan fyysinen ominaisuus. Tosin lahjakkuus usein juontaa juurensa fyysisestä eroavaisuudesta. Mutta siltikään se, että negatiivista asiaa olisi paljon, ei tee siitä positiivista. Mikäli asioihin pystyisi suhtautumaan viileän objektiivisesti, monikin ongelma olisi huomattavasti yksinkertaisempi. Ehkäpä se pitää paikkansa, että sosiopaatit ovat parempia johtajia, koska heillä eikä ole inhimillisyyden taakkaa harteillaan. Vaikea sanoa, koska olisi tietokoneistetun asiantuntijajärjestelmän, mikä olisi absoluuttisen oikeudenmukainen toimiessaan oikein. Toisaalta sama pätee ihmisenkin hoitamiin systeemeihin, mutta vain oikein toimiessaan.

{Seq}

Vuokralla yhdistyksessä... [20.11.2005 03:48]

Tulipa sitten saastutettua paikallinen vuokralaisyhdistys habituksellaan. "Vanha kaarti" koki kohtuullisen yllätyksen, kun tapahtui juttuja, joita he eivät osanneet ollenkaan aavistaa ennakkoon. Reaktiot vaihtelivat tyrmistyksestä valitukseen, mikä tietenkin oli arvattavissa, koska on hyvinkin luultavaa, että määrätyillä henkilöillä valta ja joskus jopa kuviteltu status vähenee. Yllättävintä on se, että hallituksen ulkopuolinen henkilö vaikuttaisi olevan se, joka masinoi vastarintaa. Onhan se hyvä, että keskustelu on herännyt ja on havaittu, ettei kaikki olekaan niin ilmiselvää. Kokous aloitettiin hyvin leppoisassa hengessä, tietysti se aiheutti hieman tuolijärjestelyjä, että paikalle saapui odotettua enemmän yleisöä. Tietenkään kokoukseen ei saanut osallistua ulkopuolisia edes tarkkailijoina, mutta sekään ei vähentänyt juurikaan paikalla olioita. Kokous eteni kuin juna, kunnes tuli aiheeksi "vapaa keskustelu", joka herätti hieman kyselyitä internetin maksullisuudesta/maksuttomuudesta, lähinnä siis Tys:iä kohtaan. Kun päästiin vuoden 2006 toimintasuunnitelman hyväksymiseen, alkoi show. Ihmetystä herätti, miten vuoden 2005 hallitus voi suunnitella seuraavan vuoden toiminnan ja se hyväksytään ennen kuin hallitusta oli valittu vuodelle 2006. Vastaus oli hyvin yksinkertainen. Ensin päätetään, mitä tehdään ja siten valitaan henkilöt se tekemään. Siis täh? Onko itsevarmuudella ja ylimielisyydellä rajaa? No, olihan sitten pakko ehdottaa suunnitelman hylkäämistä, joka herätti kummastusta, koska ei kukaan ollut aavistanut, että hallitus voisi kokea niinkin suuria muutoksia. Itse tietenkin vastustin valmista suunnitelmaa, koska tiesin olevani mukana toteuttamassa sitä, enkä voinut mitenkään osallistua sen suunnitteluun. Sitten alkoi epätoivoinen vakuuttelu, miksi hylkäysehdotus pitäisi vetää takaisin. Budjetti menee uusiksi, sihteeri ei ehdi varaamaan vuoroja Vy:n tiloihin jne. No, äänestykseenhän se meni, joka suoritettiin viittaamalla. Henkilöille, jotka suostuivat ääntenlaskijoiksi oli kokouksen alussa vakuuteltu, ettei näissä kokouksissa äänestyksiä olisi. Hävisimme äänestyksen niukasti, mutta rintamamme oli selkeästi tullut huomatuksi. Budjetti hyväksyttiin suuremmitta mutinoitta ja alkoi hieman epäilyttää puheenjohtajavaalin tulos. Vaalihan siitä tulisi, vaikka kaikki sitä eivät vielä olleetkaan tajunneet. No, kun puheenjohtajan valinnan hetki tuli vanha hallitus tietenkin ehdotti vanhaa puheenjohtajaa, jonka he olettivat tietenkin menevän varmasti läpi, ihan läpihuutojuttuna. Toisen ehdokkaan asettaminen oli eräille varsinainen "halolla päähän", juttu. Eipä kilpailevan ehdokkaan kannatukseen tietenkään vakavasti suhtauduttu, joten järjestettiin suuntaa-antava äänestys, jälleen kättä nostamalla. Kun kävi ilmi, että haastajalla oli jopa vahvempi kannatus eräiden pasmat sekosivat täysin. Vanhan hallituksen ehdokas ei ollut edes suoraan valmis liittymään hallitukseen, mikäli häntä ei valittaisi puheenjohtajaksi. Ääntenlaskijaraukat hajosivat totaalisesti suljettuun lippuäänestykseen. Tulos oli 11-16, yksi tyhjä ja yksi hylätty. Tyrmistys oli valtaisa, siis vanhan hallituksen ja yhdistyksen työntekijöiden riveissä. No, hallitukseen valittiin loppujen lopuksi 15 henkilöä, puheenjohtaja mukaan lukien.

{Seq}

Itsensä tiedostamisen tuska [13.11.2005 15:08]

Kyllä se vetää mielen matalaksi, kun huomaa elätelleensä itsestään liian suuria odotuksia. Ehkä se on vain todiste siitä, ettei tunne itseään. Valheellisia kuvitelmia, mihin pystyy ja mitä ehtii tai viitsii tehdä. Tuntuu, että kaikki hajoaa käsiin. Kontrolli elämään katoaa, mikäli kumpaakaan on ikinä edes ollut. Luultavasti mikään ei ole oleellisesti muuttunut, vaan katsantokanta on ”kehittynyt”. Ei voi olettaa, että kaiken osaa luonnostaan riittävän hyvin, vaikka olisihan se itsetuntoa hivelevää. Määrittelykysymys lieneekin, mikä on riittävän hyvin. Omien puutteiden tuntemisesta on valitettavan lyhyt matka itsesääliin, mikä on eräs mentaalimasturboinnin muoto. Raja on ikävä kyllä hyvinkin häilyvä. Eräs määrittelevä tekijä voisi olla, jääkö surkuttelemaan omaa tilannettaan, vai yrittääkö kehittää itseään. Ei se helppoa ole, mutta jos se olisi helppoa, ei siitä myöskään mitään oppisi. Kysymys ei ole niinkään vääristä valinnoista, vaan arviointivirheistä ja siitä, mihin keskittää voimavaroja, eli käytännössä vaivaa. Vaikutus ei tietenkään ole suoraan verrannollinen vaivan määrään, vaan riippuen lähtökohdista toisia juttuja oppii helpommin, kun taas joitain ei juuri ollenkaan. Olennaista onkin, että pystyy tunnistamaan omien heikkouksiensa lisäksi myös omat vahvuutensa. Paras tilanne lienee, mikäli pystyy suhtautumaan molempiin realistisesti. Itseensä uskominen on olennaista tavoitteiden saavuttamisen taistelussa, jotta ei luovuta ensimmäiseen esteeseen vaan jaksaa yrittää, vaikka kaikki ei aina menisikään niin helposti. Mikäli kaiken saa aina valmiina, ei kehity ihmisenä, ainakaan hyvään suuntaan. Mulle, heti, kaikki, vastikkeetta. Aina niitä primadonnia löytyy, jotka olettavat kaiken lankeavan ilmaiseksi. Kuten sekin, joka kertoi, että saisi tutun tyypin sormia napsauttamalla. Ehkäpä hän on tyytyväinen valintoihinsa. Eivät ne ehkä ole ulkopuolisesta mairittelevia, mutta tärkeintä ainakin ennen oli, että ”voidaan paksusti”. Vaikka ei itse olekaan saavuttanut mitään, aina voi määritellä itsensä toisen kautta ja tuoda itsensä sitä kautta esiin ja lujaa.

{Seq}

Stupor Mundia ja anaaliseksiä. [6.11.2005 13:15]

Onpa sitten tullut kuunneltua Stupor Mundia - paikallista lättähattukonsortiota - joka tekee ja tietenkin myös soittaa mukavan leppoisaa monirytmistä musiikkia. Syy, miksi sen mainitsin, on pieni virtuaalinen veto itseni kanssa, jossa arvioitavana on, pääsenkö heidän torstain keikalle tai edes muistanko sen, kun aika koittaa. Ehkäpä vanhuus ei tule yksin, eikä varsinkaan rollaattorin kanssa, mutta asioiden unohtaminen on elämässäni arkipäivää. Eikä vain tapaamisten ja tehtävien, vaan nimet, naamat ja jopa ihan normaalit sanat tuppaavat unohtumaan. Tilanne on vähintäänkin erikoinen, kun joku sana, esimerkiksi talo, unohtuu. Tietenkin tietää, mitä sana tarkoittaa ja minkälaisen mielikuvan se herättää, mutta itse sana on kadoksissa. Tuleehan siitä tietysti koomisia sattumuksia ja ihmiset pitävät yhä oudompana. Tietenkin asiasta voisi huolestua, mutta miksi? Jos viimeinenkin värjyvä järjen valon häivähdys sammuu, elämä lienee vihanneksena helpompaa, kun ei ole murheita taikka huolia. Kaipa se on oire jostain mielen velttoudesta tai keskittymiskyvyttömyydestä. Tosin, sattuu niitä muillakin. Juuri äsken todistin tilannetta, jossa eräs puolituttu yritti maksaa kortilla, antamatta korttia. Tai lainaa saksia, leikatakseen vanhan korttinsa ja leikatessaan huomaa käsittelevänsä väärää korttia. On siellä Yhdysvalloissa ihmeellistä. Bushin hallinto lykkää älyttömiä summia rahaa neitsyysvala-juttuun, joka eräs esimerkki on Silver Ring Thing. Ei mitään seksivalistusta, vain hopeinen sormus, uskoa ja pidättyväisyyttä. Koska kondomi ei suojaa. Siis tunne-elämää ja mieltä. Siis esiaviolliselta seksiltä. Kolmanneksessa kouluista opetetaan, miten ainoa tapa suojautua on pidättyväisyys ja 14-16 % miehen käyttämästä ehkäisystä pettää. Hopeasormus toimii keskimäärin 18kk, minkä jälkeen niillä raukoilla ei ole mitään käsitystä ehkäisystä yms. Projekti toimii kuitenkin ihan hyvin, koska vain 88 % lipeää esiaviollisen seksin pauloihin. Eihän se ole paljon, eihän? Ja eihän oraali- ja anaaliseksi ole seksiä myöskään? Ja kaikki tietenkin jumalan nimeen. Ehkäpä se osoittaa nykyisen uskonnollisuuden anaalisuuden.

{Seq}

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005]