[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005] 

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

Huijauksia [22.12.2005 14:27]

Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn sielun? Hyvin moni ostaisi, mikäli se olisi myynnissä Ebay:ssä sopivin tekstein höystettynä. Onhan moni älykkö onnistuneesti luovuttanut Nordean pankkitunnukset verkkoon. Ehkä perversseintä on, että Nordea lupaa korvata näiden geenipoolin ihmetysten menetykset sen sijaan, että lopettaisi tilin, koska sen haltija on vaan niin tyhmä, ettei ansaitse tiliä. Toki kaikenlaiset ketjukirjeetkin jylläävät verkossa. Omaankin sähköpostilaatikkooni on napsahdellut viestejä, jossa luvataan ilmaista kännykkää, mikäli viesti lähetetään mahdollisimman usealle. Täytyykin katsoa tarkemmin, kenelle osoitteensa antaa. Toisaalta viestissä on useita osoitteita, jotka voisi vaikka laittaa news:eihin varoittavana esimerkkinä. Kyllä joku spämmeri ne sieltä nappaa. Kunnia on kuitenkin mennyt ja maine sen kun kasvaa. Ihmisiä pystyy kiusaamaan mitä mielikuvituksellisimmin tavoin, harmi vain, että useimmat ei edes tajua sitä. Olen joskus miettinyt, mikä virtuaalituotteita myisi netissä. Olen tullut siihen tulokseen, että porno tai huijaukset menevät läpi kohtuullisella vaivalla. Toki verkossa on erilaisia nettikauppoja, mutta niissä vaaditaan myös kauppiaalta aktiivisuuta, viimekädessä jopa tuotteen postittamista ostajalle. Lähinnä ajattelin kauppaa, joka pyörittäisi itse itseään, kunhan sinne kerran systeemin pystyttää. Siis mahdollisimman vähällä vaivalla tuottoa. Käytännössä noissa palveluissa toimitaan volyymilla, eli tuote/palvelu maksaa kohtuullisen vähän, jolloin sen hankkimisen kynnys alenee, mutta joka on mahdollista monistaa määrättömästi ilman oleellisia kustannuksia. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että saa jonkun tuottamaan sisällön mahdollisimman edullisesti, mielellään tietysti ilmaiseksi. Jokuhan voi tietysti kysyä, kuka täysjärkinen tekee ilmaista työtä, mutta onhan sitä vapaaehtoistyötä, jota sopivasti hyödyntämällä saa ilmaista työvoimaa. Kunhan tuntee tekevänsä tärkeää työtä, löytyy kyllä sille tekijöitä. Onhan sellaista tehty jo ennen netin keksimistäkin, hyvänä esimerkkinä kirkko ja muut kannatusjärjestöt. Saas nähdä mille sitten sotainvalidienkeskusliitto kerää rahaa, kun viimeinenkin sotiemme veteraani on siirtynyt ajasta iäisyteen. Eikä sillä, etteikö niillä olisi jo nyt tarpeeksi rahaa vaikka jokaisen sodassa käyneen kuskaamiseksi Karibialle, siis ulkomaille. Mutta kun ne kulut ja johtajien palkat ja palkkiot. Eihän sitä "hyvin koulutettu" ekonoomi mitään ilmaiseksi tee, vaikka mummelit kyllä istuvat ilmaiseksi marketeissa lippaineen, siis keräyslippaineen..

{Seq}

Ja taas on joulu... [19.12.2005 12:37]

Ja voi sitä ahdistuksen määrää. Jouluna on ihmisillä selkeästi liikaa aikaa. Aikaa ryypätä itsensä tainnoksiin ja ajaa perhe, kirveellä uhaten, hankeen. Mutta miksi? Onhan se pimeän kauden pääjuhla. Siitä on hyvä stressata, jotta voisi tuntea olevansa parempi ihminen. Kirkko on onnistuneesti päälleliimannut omat dogmansa samaan juhlaan vaikka vapahtajan oletettu syntyminen ei tapahtunutkaan joulukuussa. No, eipä niiden jutut ole ennenkään faktoihin perustuneet. Tärkeintä on kuitenkin kuluttaa ja ostaa itselleen hyvää mieltä, kun ainakin kerran vuodessa tuntee olevansa epäitsekäs. Niinhän se toimii, vaikka siinä ei olekaan mitään tekemistä epäitsekkyyden kanssa, päinvastoin. Samaan tapaan, kuin vainajien palvonta. Henkilölle, ei puhutakaan hänen eläessään, mutta "kunnioitetaan" kuoltuaan. Jotta itselle tulisi parempi mieli. Tulipa mieleen Platonin seksuaalinen suuntautuminen, tai siis oletettu. Hänen aikoinaan taisi olla tapana, että läpituttuja on molemmista sukupuolista. Ehkäpä silloin ei ollut niin turhantärkeää oma seksuaalinen kategoria. Miksi sellaista mietin? Ehkäpä on jonkinasteista kieroutumista havaittavissa, koska Platoninen ystävyys tuntuu vieraalta vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Jotenkin tuntuu, ettei eri sukupuolet pääse samalle henkiselle taajuudelle, mikäli ilmaus sallitaan. Henkisestä tasosta on turha keskustella, koska siitä on niin monta mielipidettä, kuin on keskustelijaakin. Eikä se johda, kun subjektiiviseen väittelyyn. On se mielenkiintoista havaita, miten työskentely muuttaa ihmistä. Nuo kaksi kappaletta on kirjoitettu saman päivän aikana, muutaman tunnin välein. Välissä vain päivän työ ja käynti paikallisessa anniskeluravintolassa, jossa pitäydyin ihan alkoholittomissa. Ei tunnu olevan minkäänlaista yhteyttä kappaleiden välissä. Ehkä se on tärkeintä, että sen tietää. Luultavasti pitäisi asua kauempana keskustasta, jotta linja-automatka kestäisi pidempään, kuin vartin, jotta pystyisi suoltamaan koherentinpaa tekstiä. Toisaalta, onko sillä väliä. Jos ei edes itse oleta tässä olevan mitään järkeä, miksi kiinnittää huomiota? Ongelmani lienee, että kiinnitän liikaa huomiota ns pikkuasioihin. No, onhan nyt joulukuu, anaalisen nipotuksen kuukausi. Nyt tämä mene jo ihan mauttomaksi, koska tämä on jo kolmas linja-auto, jossa tätä kirjoitan ja teksti on pelkkää jaarittelua. No, ei se mitään, kun sen tietää. Kaipa se on "tervettä", että purkaa ahdistustaan kirjoittamalla sen sijaan, että aiheuttaisi tuskaa muille sellaisilla tavoilla, joita kohde ei pysty omilla valinnoillaan estämään. Ei näitä ole pakko lukea! Olen havainnut valukuvaamisen hyväksi vastapainoksi "elämälle". Mikään ei ole mukavampaa, kuin tietää sijoittaneensa parin kuukauden bruttopalkkansa varusteisiin, joilla ei saa edes aikaan hyvää jälkeä. Eikä se ole niinkään varusteiden, tai niiden valinnan, vika. Peilin katsominen lienee ihan hyvä, vaikka ei välttämättä pidäkään siitä, mitä näkee.

{Seq}

Laumaelämiä? [14.12.2005 09:25]

Tai ainakin siltä tuntuu, kun miettii omaa käyttäytymistä suhteessa Pj:n työpisteen vaihtoon. Ehkäpä se on ihan tervettä kehitystä laajentaa ympyröitään ja ehkä samalla jopa laimentaa sitoutumista määrättyihin "piireihin". Tietenkin joku positivisti voisi väittää, ettei koskaan ole liikaa "ystäviä", mutta rohkenen olla eri mieltä. Helposti. Tuskaa tuntematta. Oikeastaan päinvastoin, koska nuo satunnaiset baarituttavuudet aiheuttavat vain tuskaa, kurjuutta ja pahaa mieltä. Toivottavasti on oppinut jotain, eikä ryhdy puheisiin jokaisen hörhön kanssa, joka räkä poskella ryhtyy tilittämään elämänsä kurjuutta, joka yleensä johtuu henkilön omista valinnoista ja saamattomuudesta, lue: alkoholi ja laiskuus. Eihän sitä tietenkään itse pysty näkemään, koska on paljon helpompi syyttää työnantajia ja yhteiskuntaa. Ehkäpä ihmisillä on jonkinlainen harhakäsitys omasta erehtymättömyydestään tms., mutta mielestäni muutamat päälleen tippumiset kuuluu kehitykseen. Se on tietenkin omista valinnoista kiinni, kuinka dramaattisia ne ovat. Tietysti pumpulinen utopia olisi varmasti mieltä ylentävä, mutta todellisuus ei toimi niin. Todellisuuden on napsahdettava muutaman kerran omaan nilkkaan, jotta suhteellisuuden taju säilyy. Elämä lienee tasapainoilua todellisuuden ja utopian välillä. Toisaalta tarvitaan niitä jotka tavallaan kulkevat pää pilvissä, koska se on uuden luomisen edellytys, toisaalta taas jossain tilanteissa tiukan kyyninen realismi puolustaa paikkaansa. Yksinkertaistaen voisi tietenkin kysyä, miten kyynikko voi peräänkuuluttaa utopiaa, mutta siinä törmätään siihen surkeaan stereotypiaan, että kyynisyys olisi negativismia. Kyllähän kyynikko voisi lotota, mutta todennäköisyyden tietäen tuskin vaivautuu. Onhan se tietenkin totta, että päävoitto aina, ennemmin tai myöhemmin voitetaan, mutta mikäli olisi sellaisia rahamääriä käytettävissä, että se olisi edes jossain määrin todennäköistä, ei tarvitsisi veikkailla pallojen pyörimistä.

{Seq}

Olenko hyvä missään? [8.12.2005 22:43]

Ihminen tarvitsee tunnetta, että olisi hyvä jossain asiassa. Ei välttämättä paras kaikista, mutta onnistumisen elämykset tuovat edes vähän sisältöä elämään; muuten katkeroituu ja myrkyttää oman ja - mahdollisuuksien mukaan - muidenkin elinpiirin. Todistinpa päivänä eräänä linja-autossa episodia, jossa virkeä eläkeläisnainen, joka jo bussiin saapuessaan tilitti kuljettajalle, kuinka paljon valottomia pyöräilijöitä jalkakäytävällä liikkuu, loi oivan esimerkin aiheeseen. No, erään nuoren äidin tullessa autoon ja jättäessään lapsensa kärryineen käytävälle, alkoi show. Kitkerää marinaa välinpitämättömyydestä ja siitä, miten kaikki kyllä tekevät lapsia, vaikka eivät sitten niistä välitäkään. "Taitavat olla ruotsinkielisiä", "kuolema sitten pelastaa", "suomenruotsalaiset ovat sitten piruja", "ovat niin mahtavia olevinaan" jne. Marinaa jatkui pitkään ja mummeli sai kannatusta kanssamatkustajilta kuljettajaa myöten. Joukkovoimalla on hyvä lyödä yksittäinen henkilö henkisesti maan rakoon. Eikä tilitys tietenkään loppunut, vaikka kohteet poistuivat paikalta, vaan terhakka vanhus jatkoi, selkeästi ylpeänä, marinaansa myöhemmin saapuneelle ikätoverilleen. Kun ei ole muutakaan keinoa edetä elämässään, vaikeutetaan muiden tarpomista elon hurmeessa. Tärkeää on päästä neuvomaan muita, kun ei välttämättä itse ole onnistunut missään, koska silloin voi tuntea jonkinasteista ylemmyyden tunnetta. Siitä voisi tietenkin ajatella, että subjektiiviset tuntemukset ovat valheellisia, eikä välttämättä osuisi kovinkaan harhaan. Omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin on lähes mahdotonta suhtautua realistisesti, koska siinä sekoaa subjekti objektiin, taikka toisin päin. Tulipa vietettyä Pj:n läksiäisiä päämajasta, nimellä pikkujoulut. Osanotto oli sankka. Ehkäpä joku oli vinkannut, että tarjolla oli ilmaista piparia. Omasta puolestani kiitän yhtyettä ja poissaolijoita. Musiikki soi ja väki viihtyi. Kuulimme Stupor Mundilta myös yhden ennenesittämättömän kipaleen ja täytyy sanoa, että suunta on hyvä. En väitä sen oleva oikea, koska sitä en tiedä.

{Seq}

Auktoriteettien kunnioitus. [1.12.2005 23:24]

Auktoriteetit itse - olivat ne yksittäisiä ihmisiä tai laajempia organisaatioita - tietenkin olettavat, että heitä/niitä kunnioitetaan tai edes totellaan. Tietenkään se, että itse tuntee itsensä auktoriteetiksi ei vielä riitä, ellei joku pidä auktoriteettina. Hierarkkisuudestaan johtuen ihminen haluaa, että häntä kuunnellaan ja että hänen puheillaan olisi muidenkin mielestä jokin arvo. Auktoriteetti perustuu yleensä henkiseen tai fyysiseen valtaan. Auktoriteettien arvostus vähenee ja yhä enenemässä määrin ihmiset kyseenalaistavat auktoriteettejaan. Usko kirkon ja sitä kautta jumalan autuaaksi tekevään vaikutukseen murenee. Kunnioitus valtiota ja sen organisaatioita kohtaan vähenee. Jopa toisen ihmisen ja hänen elinpiirinsä loukkaamattomuus murenee. Osa suuntauksesta on tietenkin ihan tervettä kehitystä, kuten usko olemattomiin taikka jonkun kunnioittaminen vain sen takia, että hän on sattunut syntymään aikaisemmin. Mutta toisen omaisuuteen tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistuvat tapahtumat ovat kehityksen nurja puoli. Pitäisikö sitten kunnioittaa mitään tai ketään? Mikäli vastaus on ei, kannattaa ottaa myös huomioon, että kunnioitus itseään kohtaan vähenee vastavuoroisesti. Ainakin utopiassa. Kuten aikaisemmin mainitsin, homma perustuu henkiseen tai fyysiseen valtaan. Harvemmin - tosin valitettavan usein - työnantajaa kunnioitetaan fyysisen vallan takia, vaan muista syistä. Toisaalta yhteiskunta, joka siis perustuu yhteiseen sopimukseen, pohjautuu fyysiseen pelotteeseen. Valitettavasti ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, joten tarvitsemme hallinnollisia auktoriteetteja. Valitettavasti ihmisiinkin sopii yleinen kaaoksen lisääntymisen teoria, eli hommat menevät pieleen, mikäli joku ei jatkuvasti katso perään. Vaikka ihminen yksilönä saattaakin olla suhteellisen älykäs, yhdistyminen ei kasvata kapasiteettia, vaan päinvastoin. Ehkä vielä kaksi ihmistä pystyy toimimaan yhdessä kohtuullisen tasapuolisesti, mutta jo kolmannen pyörän ilmaantuminen vaatii jonkinmoista hierarkista ajattelua.

{Seq}

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005]