[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005] 

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

Tru-Matrix [31.1.2006 11:38]

Onko tämä todellista? Suunnitelmaa? Järjestetty juttu? Napoleon-kompleksi? Uskonnollinen kokemus vai unen puutetta? Lopullinen sekoaminen? Onhan tietysti "olemassa" sanonta, jonka mukaan asioilla on tapana järjestyä, mutta silti joskus hämärässä, horteen rajamailla tulee mietittyä systeemin suunnitelmallisuutta. Tietysti siinä vaiheessa saa yleensä joko hullun taikka hihhulin leiman otsaansa, mutta miten sopivasti se onkin järjestetty, jottei alkaisi epäillä todellisuuden kudosta. Ehkäpä se hiipivä hulluus on vihdoinkin saavuttanut. Olisihan se itsetuntoa hellivää havaita, että elämä olisi vain suurta Truman-showta, joka olisi kehitetty vain itseään varten. Toisaalta helpompi olisi uskoa Matrixin kaltaiseen keinotodellisuuteen, jossa simuloidaan ja stimuloidaan "tajuntaa". Hullu se on. Riemuidiootti. Mikä siis on totta ja mikä villiä kuvitelmaa? Onko asioiden järjestyminen ilman hirvittävää ponnistelua sattumaa? Onko jaloilleen putoaminen vain hyvää tuuria tai lähipiirin tukea? Onko maailman pienuus todellista, vaiko seurausta näyttelijöiden rajallisuudesta? Elämä on, miksi sen tekee ja vaikka ei tekisikään, niin siltikin se on. Joskus tulee mietittyä tapahtumien todennäköisyyksiä ja havaittua, ettei itse ainakaan pystyisi ennustamaan ollenkaan, miten asiat järjestyvät. Ehkäpä olisi parasta maksaa hieman univelkaa ja yrittää hyväksyä sitä "todellisuuden" kudelmaa, joka eteen on asetettu. Suhtautuako itseensä kyynisesti vaiko narsistisesti riippuu tietenkin lääkityksestä. Ehkäpä sellainen muutaman kuukauden lepo olisi paikallaan, jotta pystyisi käyttämään edes ne viimeiset kuulat jotenkin järkevästi.

{Seq}

Halonen hallitsee [30.1.2006 21:42]

Bakkanaalit ovat ohitse ja statistit poistuvat näyttämöltä. Muumimammamme jatkaa seuraavan kuusivuotiskauden maan äitinä. Ehkäpä hän on presidentti, joka vie maamme Natoon, vaikka sitä tavallaan vastustikin. No, jotain täytyy kuitenkin asialle tehdä. Toivon vain, ettei hänen taustansa ole liian suurena taakkana, koska presidenttinä hän edustaa maatamme, ei niinkään puoluettaan. Täytyy tietenkin muistaa Ihalaisen putiikin suuri panos, vaikka tietenkin aatesuuntainen, kyllä sitäkin velkaa maksetaan jossain vaiheessa. Itse jopa hieman hämmästyin panoksen suuruudesta, mutta toisaalta onhan tovereiden pidettävä yhtä. Viimeisetkin luottamuksen rippeet kyseiseen instituutioon kyllä karisivat, mutta toisaalta en ole ennenkään uskonut keskusjohtoiseen systeemiin. Jos jotain selkeästi positiivista haluaa vaaleista löytää, niin se on ääntenlaskennan nopeus. Olemmehan me pieni maa ja vain muutama miljoona äänioikeutettua, mutta silti mielestäni laskenta oli nopeaa ja tehokasta. Alle tunti koppien sulkeutumisesta ja tulos pystyttiin sanomaan kohtuullisen tarkasti, vaikka voitto ei ollut mitenkään veret seisauttava. Myöskin vaalilakimme helpottaa tilannetta huomattavasti, ettei hommaa tarvitse puida oikeudessa, vaan viimeisenä keinona arvotaan, mikäli muuten ei voittajaa löydy. No, viimekädessä voittaja on kansa, koska kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja.

{Seq}

Tuskan aikataulut [27.1.2006 11:31]

Aina on kiire jonnekin. Täytyy pysyä aikataulussa. Aikataulussa, jonka itse on luonut itselleen ja josta itse yrittää joustaa. Tekeekö se ihmisestä parempaa, jos jatkuvasti juoksee kellon kanssa kilpaa? Onko se tavoiteltavaa, että saavuttaa stressin ja vatsahaavan ennätysajassa? Aika kuten sen taulutuskin on ihmisten keskinäinen sopimus. Vanha tapa ja paikallinen juhlamuoto. Koko ajan on pakko, pakko, kiire, kiire. Ehkäpä se kuluu ihmisen perusluonteeseen, ettei mitään tehdä, jos ei ole pakko. Lähtee se sisäisestä tai ulkoisesta pakosta, ei sillä niin väliä. Ehkäpä siksi ihminen on luonut itselleen myytin paratiisista, jossa ei tarvitse vaivautua. Ehkäpä se on kollektiivista tuskan jakautumista. Ei se haittaa, että itse joudun pinnistelemään aikataulujen kanssa, koska naapurinikin joutuu. Ehkä tuska on helpoimmin kestettävissä jos tietää, että muutkin joutuvat sen kärsimään. Onhan se tietenkin totta, ettei täällä tulisi juurikaan mitään valmista, jollei aikatauluja olisi. Kaiken vähänkään monimutkaisemman valmistuminen kestäisi huomattavasti nykyistä pitempään, koska viimeinenkin häivähdys suorittajien välisestä synkronoinnista katoaisi, puhumattakaan resursseista, energiasta yms. Turha sitä on visioida, koska totuus on kuitenkin satua ihmeellisempi.

{Seq}

Presidentin pelit [27.1.2006 11:31]

Se on nyt kaikkialla. Kummasta tulee presidentti? Asettelemmeko vastakkain? Onko sillä väliä, onko valtaa? Päätösvalta on kansalla, mutta ei kansalaisella. Demokraattista joukkovoimaa. Käykö meille, kuin jenkkilässä, jossa lähes puolet kansasta pyysi anteeksi, kun vanha keulakuva jatkoi? Lähes kaikki mahdolliset organisaatiot ovat ilmoittaneet kantansa. Vaikuttaako se ihmisten äänestyskäyttäytymiseen, jos Ihalaisen putiikki sanoo kannattavansa jotain? Mitä se kertoo äänestäjistä ja putiikista yleensäkin? Meneekö luottamus muuhunkin, kuin puolueettomuuteen? Helpottaako se Tarjan kannattajan oloa, kun leikkaukseen mennessä Saulia kannattava kirurgi ilmoittaa, ettei meillä tykätä sosialisteista? Siis esimerkin oloisesti. Kannattaako oikeasti jotain, vai äänestääkö velvollisuudentunnosta vähiten huonoa? Onhan se hyvä, että meillä on presidentti. Edes jokin, mikä valitaan suoralla vaalilla. Eihän me tulla tietenkään toimeen eduskunnalla ja hallituksella. Tarvitsemme vallan kolmijakoa. Sisko, veli ja pullonhenki. Helpompi on, kun menemme Brysselin hihnassa, kuin lampaat. Kun saa käskyt "ylhäältä" voi koittaa sysätä vastuuta muualle. On se ainakin selitysten kannalta hyvä. Ja selittää suomalaiset osaa. Mitään ei tietenkään tunnusteta, mutta selitetään. Ehkä on liian vaikeaa tunnustaa erehtyneensä ja varsinkin erota - siis luopua saavutetuista eduista - virheen jälkeen. Ehkäpä se on vain ahneutta. Toisaalta voidaan kysyä, miksi joku haluaa presidentiksi. Varmasti se näennäinen valta ja pätemisen tarve ovat syitä, muta myöskin ahneus. Ei se palkkio ja eläke-edut niin huonoja sentään ole. Täytyyhän siinä tietenkin töitäkin tehdä ja se lienee myöskin yksi tämän vaalin kulmakivistä. Onko istuva presidentti kansan mielestä tehnyt tehtävänsä tarpeeksi hyvin? No, sunnuntaina se nähdään.

{Seq}

Väärässäolon laajuus [24.1.2006 13:29]

Elämä helpottuu, kun tajuaa sen. Tosin harva sitä tajuaa, mikä on sääli. Tietenkin prosessiin kuuluu se, että helpoimmillaankin se on tuskallinen kokemus. Arvata saattaa, ettei se helli heikkoa itsetuntoa huomata oma puutteellisuutensa. Onhan sitä kuitenkin aina elätellyt pilvilinnoja omasta erehtymättömyydestään. Siitä, että pilkut ja elämä yleensäkin on paikoillaan. Sen lisäksi, että ihmisellä on pakonomainen tarve uskoa korkeampiin voimiin, haluaa ihminen myöskin uskoa omaa erehtymättömyyteensä, oikeassa oloon. Vaikka todisteita päinvastaisesta löytyy "pilvin pimein", pyritään vika tai syy vierittämään aina muiden niskoille. On paljon helpompaa, että sinä olet syyllinen, kuin minä tai edes me. Säälittävää pyristelyä. Ehkäpä se johtuu pyrkimyksestä aktiiviseen laiskuuteen. Mikäli vika löytyy itsestä, se saattaisi, pahimmassa tapauksessa, merkitä sitä, että joutuisi tekemään jotain tilanteen korjaamiseksi. Ja miksi ryhtyä siihen, kun asiat ovat ennenkin hoituneet? Näin on aina tehty, eikä sitä pidä ihmisen muuttaman! Ehkäpä muutosvastarinta lähtee laiskuudesta ja kontrollin menettämisen pelosta. Siis siitä, että huomaa, väärässä olon laajuuden. Niin tai näin, aina sen miellän väärinpäin. Poikkesin vanhaan kantapaikkaani, ehkä hetkellisessä mielenhäiriössä, ja siellä tapasin pari satunnaista blogin lukijaa. Kun olimme päässeet yhteisymmärrykseen pilkkujen kieroudesta, minulle kerrottiin sepustuksieni sisältävän jopa vähän asiaa, mutta yleensä aina väärinpäin. Siis väärinpäin verrattuna pöydässä vaikuttavan auktoriteetin mielipiteisiin, jotka tietenkin ovat faktoja, koska hän ne lausuu. No, teen parhaani, että tulevaisuudessakin olen eri mieltä. Kaikesta. Aina.

{Seq}

Oopperaa Itämerellä [18.1.2006 15:40]

Ei siinä ole mitään järkeä. Ei niin yhtään mitään. Siis ryyppyreissulla laivalla. Varsinkin, kun jotkut matkustavat satoja kilometrejä päästäkseen ruotsinlaivalle, suunnitellen matkaa kuukausia etukäteen. Itse jaksan maksimillaan kuuden tunnin odotuksen laivan lähtöön ja nykyisten kokemusteni valossa en todellakaan vaivautuisi matkustamaan sen takia edes kymmeniä kilometrejä. Ehkä siellä on tullut käytyä liikaa. Se on mielenkiintoista, kuin presidentinvaalien seuraaminen. Kansaa paimennetaan paikasta toiseen, kuin lammaslaumaa. Aina on kiire odottamaan. Jos laiva lähtee 18.30, olisi hyvä olla satamassa 17.30. Ehkä se tekee nöyräksi, jos vartoo 45 minuuttia terminaalissa, josko laivaan jo pääsisi tai paimennetaan hyteistä mahdollisimman nopeasti käytäviin odottamaan, josko ulos pääsisi. Eräs syy, yleisen kyllästymisen lisäksi oli se, että linjalla oli normaalista poikkeava vehje. Ei siis Europa, vaan Opera. Olisipa sekin mukava katsoa. Eihän se tietenkään niin iso olisi, tietenkään. Pieni. Todellakin. Ja eri ostopisteet oli sijoitettu vähintäänkin yllättävästi. Onneksi hissit olivat suhteellisen nopeita, koska niitä siellä tarvittiin. Silja mainostaa Oopperaansa Oopperan tunnelmalla ja onhan se jotain erilaista. Kuin Rosella uudella maalilla ja muutamilla mukavuusvarusteilla. Ehkä parhaiten laivan koon havaitsi ns. TaxFree:ssä. Ei sinne vaan oikeasti mahdu enempää. No, onpa se sinänsä hyvä, ettei tule tuhlattua niin älyttömästi rahaa. Ei se oikeasti ole halpaa. Säästää ehkä muutaman euron kaljakorissa, mikäli sellaista litkua sattuu lipittämään, mutta siinä ei tietenkään oteta huomioon matkan hintaa, eikä vaivaa ja vastusta, minkä ne pahvilaatikot aiheuttavat. Ehkä se on ne elämykset, joita haetaan. Kaljat pitkin terminaalia, taikka känniset ääliöt hakkaamassa hytin ovea aamuyöstä. Silti se vetää väkeä. Laiva oli täynnä, joten voisi sanoa omaavansa rahtusen hyvää tuuria, kun sattui saamaan kohtuullisen hytin ja vieläpä asennettuun hintaan. Halpaahan se on, kun rahalla selviää. Tuskin edes puolta kiloeuroa. Upeata. No, onpa ainakin elämyksiä kommuunille. Tärkeintähän on, että pystyy juomaan mahdollisimman paljon viina laivalla, jonka olisi saanut maista jopa edullisemmin. Siis ravintolasta. Järjetöntä. Ja juuri siksi sitä tehdään.

{Seq}

Kyyninen Loppiainen [13.1.2006 11:21]

Mökille jouduttuaan kyynikko villiintyy hyvin nopeasti. Jopa alkeellisimmatkin käytöstavat unohtuvat ja musiikkimaku siirtyy Eläkeläisten ja Alivaltiosihteerin suuntaan. Hallituksesta löytyy henkiinjäämisvietti proteiini- ja nestetankkauksen muodossa. Tapahtuu jäiseen meriveteen maastoutumista, sekä epätoivoista viestiyhteyksien rakentamista jättimäisen lumilyhdyn ja lumienkelien muodossa. Myöskin erilaisia valo- ja äänimerkkejä havaitaan. Koska hallituksen kokoonpano on, mikä on, eikä ulkopuolista vahvistusta näy, ruumiinlämmön jakamisesta pidättäydyttiin ja värjöteltiin hikituvassa, siis saunassa. Nesteytys ja proteiinitankkaus meni, kuten olettaa saattaa, eli pieleen. Ylikuntoa esiintyi ja tehopiikki ajoittui aamuyöhön. Onneksi paikalliset alkuasukkaat, vedettävissä huusseissaan, kärsivät kroonisista aistielinvaurioista, joten saimme olla rauhassa, huolimatta epätoivoisesta yrittämisestä. Vaikka eräällä hallituksen jäsenellä ilmeni naamasärkyä, ei lyöntiäkään vaihdettu, vaikka sama hallituksen karvaisin apina yrittikin häiritä allekirjoittaneen koomankaltaista unta ääni-impulssein. Huhut kertovat, että naama saattaa särkeä, mikäli viettää yönsä lattialla naamallaan. Kuten odottaakin saattoi, osallistuminen oli laimeaa, vaikka ydinjoukko yrittikin pitää tunnelmaa hengissä, välillä jopa koomisenkaltaisin tervehdyksin. Huhut kertovat, että tilanteista olisi saatu tallennettua kuvallista informaatiota, mutta kosteanpaikankirjeenvaihtajamme ei ole vielä vahvistanut asiaa. On kuulemma esiintynyt teknisiä vaikeuksia, lähinnä siis sensuurin muodossa. Epäilemättä hallitukseen toilailuissa täytyy käyttää ainakin hieman itsesensuuria, jottei välitä väärää kuvaa seuraajilleen. Yhteenvetona voi siis sanoa, että hauskaa oli, krapula tuli, emmekä onnistuneet tyhjentämään yhdistyksen kassaa, kiitos hallituksen henkilökohtaisten panosten. Tähtiä emme kyenneet näkemään, kuin hetkisen, mutta silti ajatukset liikkuivat korkeissa sfääreissä ja hallituksen jäsenet puhuvat toisilleen, vaikkakin hiljaa. Epäilemättä parannettavaa löytyy, mutta olemme tyytyväisiä lopputulokseen, koska vältyimme suuremmilta henkilövahingoilta ja käyttöömme suodut tilat säilyivät suhteellisen ehjinä. Ehkäpä meistäkin vielä joskus jotain tulee. Epätodennäköistä se tietenkin on, mutta mahdollisuus on olemassa.

{Seq}

Kyynikot -2005 [13.1.2006 11:18]

Ensimmäinen "vuosi" kyynillisellä yhdistyksellä ylitti odotukseni. Jos ajatellaan, mitkä olivat tavoitteet ja odotusarvot, meni aloitusvuosi hyvin. Toiminta lähti käyntiin ja ihmiset olivat jopa jossain määrin kiinnostuneita yhdistyksestä. Hallituksen suhtautuminen oli, kuten arvatakin saattaa, että tuskinpa tästä mitään tulee, mutta katsotaan. Tietysti aina löytyy parantamisen varaa, eihän toiminta olisi mielekästä, mikäli se olisi siinä, eikä muuta. Läsnäolopakkofestivaali meni positiivisesti, osaltaan tietysti siitä syystä, että konsepti oli jo koeteltu ja pahimmat särmät oli hiottu pois. Totta kai senkin kehittämiseen suunnataan voimavaroja, mutta pääsääntöisesti homma pysyy suhteellisen samankaltaisena, ellei Murphy taas kerran pistä lusikkaansa soppaan. Itseäni Lopf:ssa harmittaa tietenkin oma panokseni, mikä olisi voinut olla paremmin toteutettu. Lähinnä tilaisuuden tallentamiseen liittyvät seikat, jotka olivat pääasiallisesti vastuullani. Vastuualueitta täytynee hieman uudistaa, jotta pystymme tehostamaan toimintaamme, mikä on tietysti se jokavuotinen toimitus, eli uuden hallituksen ja muidenkin toimijoiden valitseminen. Ei tämä nyt ihan itsellään pyöri. Aito kyynikko voisi tietenkin kyseenalaistaa pyörimisen, mutta eihän niitä täällä ole.

{Seq}

Joulu on lusittu [2.1.2006 15:07]

On se mukavaa, kun kalenterissa on erikoisia sattumia, jotka vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen, kuten joulu. Viinan kulutus on huipussaan ja ihmisellä on laupias olo. Itsekin olin eräässä paikallisessa juottolassa tapaamassa tuttuja. Kaikki meni vallan mukavasti, kunnes eräs Hanna havaitsi iloisen seurueemme ja tuppautui laumaan. Vaikka hänen kritiikkinsä menikin henkilökohtaiselle tasolle, ei hänen poistumisestaan syntynyt yhteisymmärrystä, koska pari seurueemme jäsentä tuntui ajattelevan enemmän nivusillaan, vaikka seksuaalisen kontaktin mahdollisuus oli lähes nolla. Kun kerran vauhtiin päästiin, niin annettiin mennä ja samaan rysään myös vuodenvaihde jäi. Kalenterihan sen kertoo koska on hauskaa, ei sitä muuten tiedä. Tottahan kaikki ovat todella juhlallisia, kun juhlapäiväkin on, vaikka useasti se on vain syy juoda. Joillekin se on jopa pakko. Miksi ei sitten ryhtyisi todelliseksi ammattilaiseksi ja joisi päivästä riippumatta? Kaikkihan me olemme humalassa jumalasta. Tulipa itsekin todistettua, ja jopa todistusaineistoa tallennettua, vuoden vaihteessa, Turun Kaupungin tarjoamaa ilotulitusta. Vaikka sää ei ollutkaan paras mahdollinen, ei sentään satanut vettä. Pilvisyyttä oli toki havaittavissa, mutta tarpeeksi ylhäällä, jotta se ei häirinnyt toimitusta, kuin enintään lievänä takaisinheijasteena. Tietenkin tilannetta oli kuvattava, kun kerran mahdollisuus oli. Tietysti sen arvasi, mitä siitäkin tuli, mutta saipa ainakin olla ulkona nauttimassa ruudinkärystä. Vuosi alkoi todella reippaasti, ensimmäisenä päivänä kotona kärsimässä hammasjuuren tulehduksesta ja toisen päivän aamuna kiukuttelevan hampaan jäänteet vedettiin pois. Mistäköhän se johtuu, että hammaslääkärille tulee mentyä vasta liian myöhään? Kouluhammashoidon muistoista vaiko liian miedosta lääkityksestä? Epäilemättä ihan mielenkiintoinen operaatio, kunhan ei itse olisi tarvinnut olla operoitavana. No, eipä ainakaan poraa käytetty. Helpommalla pääsisi, kun ei tuntisi kipua. Mutta ehkä elämä on sitä. Tuskaa.

{Seq}

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005]