 Niinpä tituleerattiin, eikä se mielestäni ollut ainakaan liioittelua. Tarkoitan tietenkin perjantaina Turkuun päättynyttä Tour De Luxe 2006:a. Eipä Turku pettänyt, mutta ei pettänyt tapahtumakaan, vaikka laulajilla saattoikin olla ääni maassa ja järki jäässä.Ohjelma alkoi Helge Kontio Populär:in tahtiin ja upeaa se oli, varsinkin, kun miksaaja sai nupit sopimaan paremmin tulkintaan. Osittain tuttua ja turvallista materiaalia, mutta ilahduttavasti oli uusia tulkintoja. Oli se hienoa, ja vaikka määrätyllä tavalla juuri Helgeä menin kuuntelemaan, ei se pettänyt, päinvastoin. Onneksi on asioita, mihin voi luottaa. Harmillista sinänsä, että Helge aloitti illan ja porukka oli vasta saapumassa paikalle. Toisena lauteille nousi Shake, joka itselleni oli tuntematon suuruus. Musiikki oli menevää, tosin en aina osannut oikein hahmottaa vuosikymmentä, mutta menoa riitti, vaikka kitaratkin vaihtuivat. Solisti hoiti homman todella tyylikkäästi ja varsinkin kitarointi oli upeaa. Musiikki tuntui jotenkin tasapaksulta, mutta se saattoi tietenkin johtua siitä, etten tuntenut bändiä entuudestaan. Seuraavana olikin Moto, joka kiertueen alkaessa julkaisi debyyttilevynsä. Tämä, jopa Lopf:ssa yllättäen vieraillut bändi oli ehkä illan iloisinta antia. Totta kai vaikutteita oli Xysmasta, jota Moton esittämänä kuulimme ja kävipä Joanitor vetelemässä "taustaa". Olihan se tavallaan riehakasta, mutta myöskin hyvin kasassa. Hienoa. Saimme seurata myöskin Xysma:n dvd:n traileria, joka herätti tunteita yleisössä. Viimeisenä virallisena esittäjänä oli Trouble Bound Gospel, joka viimeistäänkin puhdisti viimeisetkin vaikut korvakäytävissä. Lavalla kävi lähes yhtä kova vilinä, kuin tiskillä, kun vierailivat useat eri artistit, mitä mielenkiintoisimmissa tehtävissä. Musiikki oli "räyhäkkää", minkä jokainen saa tulkita tavallaan. Oliko se gospelia? Vaikea sanoa. Jopa kielen tunnistaminen oli paikoitellen vaikeaa. No, olen tunnetusti kuuro. Mitä keikasta jäi käteen? Ehkäpä "yllätysesiintyjä" Xysma, joka viimeistään sytytti porukan. Kyllä se jotain kertoo, että Multimediakonsultti tanssii, mutta, että Kyynikkokin joraa. Raivonsekaisella pieteetillä. Olihan se vaarallisen näköistä, mutta Bacchus suojelee omiaan. Pitääkö sitä edes kommentoida, jos ei ole listassa? Ainakin tässä tapauksessa. Yksinkertaisesti upeaa. Tietenkin suuri osa kunniasta Joanitorin tulkinnalle, siis äänelle. Vaikka välillä tuntuu, ettei kukaan tiedä, minne mennään, mennään tahdissa ja kauniisti. Kun jonkin osaa ja siitä vielä pitää, se välittyy kyllä muillekin. Kyllä sen huomasi, että homma on mielekästä, ainakin hetkittäin. Kunpa vielä joskus saisi kuulla, vaikka alla lehtikatoksen.
|
Päivästä päivään. Samaa rataa. Samat ympyrät. Ilman muutosta tai kehitystä. Aina vaan. Loppuun asti. Tuskaa ja ihan turhaan.