 Vaikka helvetti onkin jäätynyt Lordin menestyksen ja Kuraattorinpolun päällystyksen myötä, ei jurotuksen alasävyisyys ole gammaansa löytänyt.Edelleenkin perse leviää, vaikka sitä yrittäisi peittää, mutta eihän sillä ole väliä, jos paikkansa on vakiinnuttanut ja äänensä kuuluviin saanut. "Kunpa olisi viulu ja kunpa osaisi soittaa..." Vaikka ei soveltuisikaan soutajaksi, ei se meinaa, että soveltuisi pitämään perää. Epäilemättä edellä mainittu kuvastaa rämpimistäni valokuvauksen juoksuhiekassa. Itseironiaa, tai itsesääliä, voisi joku parahtaa, mutta realismi kuvaa paremmin tulkintoja. Tietenkin voisi syyttää välineitä, megapikseleitä, merkkiä, mallia, kuun asentoa taikka joutsenkantaa, mutta totuus lienee kuitenkin lähempänä. Kun ei vaan osaa. Onhan sitä tullut viljeltyä ajatusta, että kuvaaminen pitäisi lopettaa, jos on tyytyväinen kuviinsa. Se on vain selittelyä. Valitettavasti sitä ei auta yhtään se, että sen tietää. Ei se tee siitä yhtään hyväksyttävämpää, ei ne tuotokset siitä parane. Tuotokset? No, nykyisellään digikuvaukseen liittyy jälkikäsittely, joka tuntuu vain lisääntyvän. Ehkäpä pitäisi miettiä, kenelle ja miksi. Selkeästi valittu tie on karumpi ja kivikkoisempi, koska itselleen on helpompi valehdella. Onhan se punavalkoinen, kevään muotiväri, tyylikäs, eikä vain avuton tapa hakea huomiota yleisessä harmaudessaan. Tietenkin omien tuotosten yleinen esittäminen on samanlaista hyväksynnän hakua, vaikkakin toivottavampaa lienee ympäristön hienotunteisuus. Kunpa sen vielä itsekin oppisi, niin.
|
Koska suomalaiset kyllästyvät elämää vaikeuttavien sääntöjen luontiin? Koska yleinen oikeustaju voittaa kaveripiireissä sovitut päätökset? Koska arvovallan ylittävä mielivalta yleisesti kyseenalaistetaan? Koska viranomaistoiminnasta vaaditaan läpinäkyvää? Koska sama viranomainen ei valvo omaa toimintaansa? Koska systeemi kaatuu omaan mahdottomuuteensa? Koska kyllästytään tähän?