[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005] 

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

Juhannus kontaten baarin lattialla [27.6.2007 09:35]

Enkä usko, että täytti perinteisen juhannuksen tunnusmerkkejä, vaikka alkoholi oli hallitsevassa roolissa. Tietenkin ajokunnossa koko ajan, vaikka väsymyksen oireita olikin ilmassa. Kysymys oli studiokuvauksen harjoittelusta. Kohteet vaihtelivat Suomi-kp31:stä kuohuviiniin. Kun kerrankin oli mahdollisuus käyttää tilaa harrastamiseen, koska baari oli juhannuksen ajan kiinni. Sinitarraa ja muovailuvahaa olisi tarvinnut, mutta eihän niitä tietenkään ollut. Myös kylmäspray ja hienoa sumua tekevä sumutinpullo olisi ollut ihan ok. Onneksi sentään keksittiin kohtuullinen backdroppi piirtoheitinkankaan mustasta taustapuolesta, jonka sai hauskasti muljauttaen toimimaan. Hieman kiiltävän musta tausta tuntui toimivan ihan hyvin, kun keksittiin, että siitä sai sävyjä mustasta valkoiseen, riippuen siitä paljonko sitä valaisi. Myös liukuvia sävyjä saatiin aikaiseksi, riippuen tietenkin salamoiden korkeudesta. Ongelmana on ollut sopivan tilan saatavuus. Ostin vuoden alussa pari harrastelijasettiä, parilla välähdyspäällä, eli siis yhteensä neljä salamaa. Vaikka kommenttia on tullut salamoiden liian pienestä tehosta (200ws), niin ongelmana olivat enemmänkin liian pienet aukot (8-16), vaikka herkkyys oli minimillä ja aika lyhyimmällä salamatäsmäysajalla. Suuremmalla aukolla olisi saanut syväterävyyden paremmin hallintaan, vaikkakin kohteen läheisyys tietenkin pienensi syväterävyyttä, kuten myös valitut polttovälit (60 ja 200mm). Itse elän vielä siinä naivissa lapsenuskossa, että kiinteät putket piirtävät paremmin. Vaikka salaman välähdysaika oli kohtuullisen lyhyt, niin varsinkin 200mm:llä oli kuvien arvioinnissa havaittavissa maksimaalisen terävyyden puutetta. Tietenkin ongelma oli selkeimmin havaittavissa 100 %:lla cropilla katsottaessa, mutta myös pienemmässä koossa huomasi terävyyseroja. Olihan jalusta mukana, mutta työskentely oli huomattavasti helpompaa "käsivaralta". Täytyy muistaa jalustan käyttö, mikäli meinaa kuvata jotain "vakavalla mielellä". Ja olisihan se tietenkin toivottavaa, jotta salamat olisivat käytössä. Kokemuksia kertyi softbox:ien käytöstä, sekä valon suuntaamisesta snoot:lla ja hunajakennoilla. Ehkäpä jokin heijastin voisi myös puolustaa paikkaansa, joko kaupallinen ratkaisu, tai itse tehden styroksista yms. Myös jonkinlainen altavalaistava kuvausteline pienille esineille olisi ihan kätevä, kaarevalla taustalla tietenkin, jotta pääsisi eroon taustan rajoista, siis pöydän reunoista yms. Erilaisia taustakankaita ja "pöytäliinoja" olisi hyvä hankkia. Rahanmenoahan se on, mutta se kuuluu valokuvaukseen.

{Seq}

Ei ole punkin voittanutta [20.5.2007 14:11]

On tullut pariin otteeseen kuvattua Kieltolakia Klubilla. Kuten arvata saattaa, meininki oli riehakasta. Eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita siunaantui, onneksi suuremmilta vahingoilta vältyttiin, vaikka yleisö liikkui varsinkin jälkimmäisellä keikalla välillä hyvinkin vauhdikkaasti. Keikat eivät ole helpompia kuvauskohteita, varsinkin, mikäli ei juurikaan pääse vaikuttamaan valaistukseen. Pimeä on ja lähes kaikki valo tulee artisteista katsoen takaviistosta, ylhäältä. Mikäli valoa tulee etuviistosta, siis soittajista katsoen, se on valkoista ja tulee ylhäältä. Tietenkin täytyy muistaa, että tilaisuus on suunnattu katsojille, ei sille sekopäiselle hihhulille, joka heiluu kameransa kanssa lavan edessä. Herkkyys niin korkealle, kun vain käyttötarkoitus antaa myöden ja hieman alivalottaen, jotta huippuvalot eivät pala puhki. Myöskin kontrasti tavallaan nousee, tai ainakin vaikutelma siitä, jolloin kuvista tulee dramaattisempia, mikäli onnistuu. Kohina tietysti lisääntyy, mutta elämässä on pakko tehdä kompromisseja. Mikäli kuvat on tarkoitettu esim. webbijulkaisuun, jossa kuvaa ei suurenneta, vaan päinvastoin pienennetään, kohina ei välttämättä ole ongelma, koska yksityiskohtia on kuitenkin vähemmän ja voidaan käyttää rajumpia kohinanpoistometodeita. Salamaa oli "pakko" käyttää, koska kohteet, varsinkin laulaja, liikkuvat vilkkaasti. Siitä vaan säätämään alivaloitustta salamaan, jälkiverhon täsmäyksellä tietenkin, koska myös liikettä haetaan kuviin, kohtuullisen pitkillä ajoilla (esim. 1/30-1/10sec). Lähinnä ajan esivalinnalla ja jos haluaa oikein "pysäyttää", niin P:llä. Varmasti moni miettii, miksi ei vain muuta aikaa lyhyemmäksi, muta ainakin omassa työskentelyssäni olen huomannut, että taipuu nopeampaan ja tarkempaan työskentelyyn, vain vaihtamalla "moodia". Tietysti kannattaa myös "fiilistellä" ilman salamaa, koska silloin kuvassa on enemmän väriä ja tunnelmaa. Ainakaan kyseessä olevissa tilaisuuksissa ei hennonut luottaa kaikissa kuvissa vallitsevaan valoon, koska valot eivät olleet staattisia, vaan vilkkuivat ja välkkyivät, välillä valoa oli jopa runsaasti ja välillä taas ei juuri yhtään. Sitä vaan tuurilla ampumaan ja toivomaan, että onnistuu. Mikäli kuvaa vain itselle, voi tietysti mennä sillä oletuksella, että kaikki menee pieleen. Niin kuin se ei muuten menisi? Salama on tavallaan "varmempi", tosin hyvin usein myös tylsempi. Olisihan se tavallaan mukava kuvata laulajaa, joka seisoisi paikallaan ja olisi pysyvillä valoilla valaistu, voisi käyttää pidempiä aikoja, mahdollisesti jopa pienempää herkkyyttä ja aukkoa. Toisaalta kuvat olisivat tietenkin hyvinkin erilaisia. Kuten arvata saattaa, valovoima on arvossaan. Kuvanvakaaja on kanssa ihan hyödyllinen, kunhan tajuaa sen rajoitteet. Tietysti joku 10-200mm:nen putki 2,8:n valovoimalla ja IS:llä olisi herkullinen, kuten varmasti myös sen ihmeen imaginäärinen hinta. Siis croppi-kennolla. Koska tarjoutui mahdollisuus ottaa kaksi erillistä keikkaa, eri päivinä, tein tietoisen valinnan käyttää ensimmäisellä kerralla 28-135:sta ja toisella 10-22:sta. Valovoimaa ei kummastakaan "suttu"zoomista juurikaan löytynyt, mutta pidemmästä löytyvä IS auttoi ja laajakulmalla muutenkin pystyy pidempiin aikoihin. Monopodi (yksijalkainen jalusta) oli selkeästi oikea valinta, koska sitä käyttämällä pysyi ottaa aukkoa, kahta pidemmillä ajoilla. Tietysti kaikki on päästä kiinni, kuinka nopeasti pystyy muuttamaan kameran suuntausta, vaihtamaan pystykuvasta vaakakuvaan jne. Itse olen päätynyt puristettavalla kahvalla säädettävään "pikakuulaan", joka tosin painaa enemmän, kuin hiilikuituinen jalka. En ole huomannut painopisteen korkeutta ongelmaksi, vaikka myöskin kameran paino, putkineen ja salamoineen, nostaa painopisteen hyvinkin korkealle. Yksijalan kanssa toimiminen on hieman erilaista, kuin normaalilla kolmijalalla huseeraaminen, koska myös omia jalkoja täytyy käyttää tukipisteinä. Mielestäni "perinteinen" asento, tasasivuinen kolmio, ei ole paras. Verkosta löytyy sivusto, missä esitetään erilaisia tapoja muodostaa symbioosi yksijalan kanssa. Tukevuutta haetaan jalan jännityksestä jne. "No, millaisia olivat keikat?", voisi joku kysyä. Ei siinä musiikkiin juurikaan pysty keskittymään, jos yrittää edes jollain tasolla keskittyä kuvaamiseen. Kun kuvaa tulpat korvissa saattaa vaikuttaa musiikillisesti välinpitämättömältä, mutta koska kuitenkin heiluu usein ihan pa-laitteiston edessä, kuulonsa kannattaa mielestäni suojata. Onhan ne kuvat kuitenkin pääasia, vai onko?

{Seq}

Kuvan kulmat ja kompostit [17.7.2006 17:19]

Onpa joskus tullut mietittyä kuvaamisen järkevyyttä, syytä ja seurauksia. Mitä kuvata ja mitä ei. Loukkaako jotakuta ja missä määrin? Ehkäpä vasta sitten on oikea kuvaaja, kun on käynyt oikeudessa testaamassa ilmaisunsa oikeutuksen. Riittääkö se, että kohde kännissä ilmoittaa olevansa suostuvainen kuvansa julkaisuun? Taikka se, että kohde tunnistaa itsensä, kun tietää olleensa määrätyssä paikassa määrättynä aikana? Onko se silloin henkilörekisteri? Usein mietityttää, paljonko muokkausta on liikaa? Kyllähän kuvaa terävöitetään pienennyksen jälkeen ja värit ja levelit "nyitään" kohdalleen, mutta mites kohteen silottelu? Esim. finnien ja arpien poisto? Kohteen siirto parempaan taustaan yms? Ehkäpä digiaikana kuvaus on hieman erilaista verrattuna dia-kuvaukseen. Kaippa se kuuluu homman nimeen, että kuva on "valmis" vasta muokkauksen jälkeen. Enää ei riitä, että rajaus ja valotus on kohdillaan, vaan paljon riippuu, missä ja miten kuva esitetään; tuleeko se nettiin, vai tehdäänkö siitä printti. Kovasti on aiheuttanut aaltoilua vesilasissa kuvien omistusoikeudet. Jos kuvaaja laittaa kuviaan nettiin näytille, eräät ovat sitä mieltä, että niitä saa vapaasti sen jälkeen käyttää ja maksutta tietenkin. Tapoja on tietenkin monia. Eräs hyväksyttävimmistä tavoista on tietenkin viitata kuvaan linkin muodossa, kuvaaja mainiten. Toinen tapa on linkittää kuva toiselle sivulle, käyttäen mahdollisesti jopa kuvaajan käyttämää kaistaa. Kolmas ja härskin tapa on suoraan kaapata kuva omalle palvelimelleen ja käyttäytyä, kuin kuva olisi oma tai ainakin, että siihen on oikeudet. Yleisimpiä perusteluja em toiminnalle on, että kuvan ollessa netissä kuvaaja olisi luovuttanut kuvan oikeudet tai se että ainahan kuvaajat julkisuutta kuvalleen haluavat. Eiväthän moiset perustelut perustu mihinkään todellisuuteen, mutta harvalla kuvaajalla on varaa tai edes aikaa lähteä peräämään oikeuksiaan oikeudessa. Yleisin tapa lienee yrittää tavoittaa tekijä ja mikäli se ei tuota tulosta, vinkua asiasta foorumeissa ja blogeissa, siis saada teko ja yleensä myös tekijä laajemman yleisön tietoisuuteen.

{Seq}

Koska riittää? [20.6.2006 00:31]

Koska suomalaiset kyllästyvät elämää vaikeuttavien sääntöjen luontiin? Koska yleinen oikeustaju voittaa kaveripiireissä sovitut päätökset? Koska arvovallan ylittävä mielivalta yleisesti kyseenalaistetaan? Koska viranomaistoiminnasta vaaditaan läpinäkyvää? Koska sama viranomainen ei valvo omaa toimintaansa? Koska systeemi kaatuu omaan mahdottomuuteensa? Koska kyllästytään tähän? Copterlineä pitää ymmärtää. Vaikka heiltä nyt sattuikin putoamaan yksi vispilä mereen ja heillä oli puutteita huollossa ja koulutuksessa, heitä pitää ymmärtää. Onhan se nyt väärin, että Medi-Heli sai lentää Ray:n rahoilla, eivätkä he saanee yhtään. Onhan se nyt ihan sama, vaikka Copterline huoltaisi Medi-Helin koneet, koska heillä on kuitenkin rautainen ammattitaito. Sitä paitsi Medi-Helin koneet ovat paljon pienempiä ja yleensä niiden matkustajana on jo muutenkin heikkokuntoinen henkilö, niin eihän se haittaa, vaikka se ei ilmassa pysyisikään. Kunhan vain Copertlinen johtoryhmä ei tarvitse kiireellistä lääkärikyyditystä, kaikki voivat nukkua yönsä rauhassa. Nyt sitten saatiin tupruttelulle takaraja. 1.6.2007 saa sitten polttaa vain kopissa, paitsi tietenkin niissä suurten ketjujen yökerhoissa, jotka ovat jo aikaisemmin järjestäneet asiansa. Nämä yökehot, jotka eivät tietenkään ole eriarvoisessa asemassa muihin nähden, saavat kaksi vuotta lisäaikaa, mutta hakemuksesta, jonka käsittelyyn ei vaikuta puoluetausta taikka kontaktit. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Turusta voisi sittenkin tulla Euroopan Kulttuuripääkaupunki. "Kyl me niinpal kauhian ylpei ollan..", kommentoi eräskin tuntemattomuuteen jätetty. No, rahaa liikkuu ja ollaan kulturelleja. Ehkäpä kaupungin kulttuuritoimi voisi ulkoistaa itsensä vuodeksi Bahamalle, taputtelemaan itseään selkään. Jotainhan on pakko tehdä, ja mielellään näkyvää. Ehkäpä kauppatori kommunisminpunaiseen juhlavalaistukseen jouluksi, uudet polttimot joulukadun koristeisiin taikka aito muovikuusi tuomiokirkon eteen. Luultavasti saamme kuitenkin mämmimme Turun, siis Auran sinapilla höystettynä ja ropposenamme on Kuulalaakerin metalliset käyntikortit.

{Seq}

Miten kuvata? [9.6.2006 00:47]

Vaikka helvetti onkin jäätynyt Lordin menestyksen ja Kuraattorinpolun päällystyksen myötä, ei jurotuksen alasävyisyys ole gammaansa löytänyt. Edelleenkin perse leviää, vaikka sitä yrittäisi peittää, mutta eihän sillä ole väliä, jos paikkansa on vakiinnuttanut ja äänensä kuuluviin saanut. "Kunpa olisi viulu ja kunpa osaisi soittaa..." Vaikka ei soveltuisikaan soutajaksi, ei se meinaa, että soveltuisi pitämään perää. Epäilemättä edellä mainittu kuvastaa rämpimistäni valokuvauksen juoksuhiekassa. Itseironiaa, tai itsesääliä, voisi joku parahtaa, mutta realismi kuvaa paremmin tulkintoja. Tietenkin voisi syyttää välineitä, megapikseleitä, merkkiä, mallia, kuun asentoa taikka joutsenkantaa, mutta totuus lienee kuitenkin lähempänä. Kun ei vaan osaa. Onhan sitä tullut viljeltyä ajatusta, että kuvaaminen pitäisi lopettaa, jos on tyytyväinen kuviinsa. Se on vain selittelyä. Valitettavasti sitä ei auta yhtään se, että sen tietää. Ei se tee siitä yhtään hyväksyttävämpää, ei ne tuotokset siitä parane. Tuotokset? No, nykyisellään digikuvaukseen liittyy jälkikäsittely, joka tuntuu vain lisääntyvän. Ehkäpä pitäisi miettiä, kenelle ja miksi. Selkeästi valittu tie on karumpi ja kivikkoisempi, koska itselleen on helpompi valehdella. Onhan se punavalkoinen, kevään muotiväri, tyylikäs, eikä vain avuton tapa hakea huomiota yleisessä harmaudessaan. Tietenkin omien tuotosten yleinen esittäminen on samanlaista hyväksynnän hakua, vaikkakin toivottavampaa lienee ympäristön hienotunteisuus. Kunpa sen vielä itsekin oppisi, niin.

{Seq}

Rujoja runoja rakkaudesta. [16.4.2006 01:01]

Rakkaus tuo vaaleanpunainen nakkisuo. Turmio odottaa punasilmän kesätuulella. Ajatuksen vääristys, vihervalo, lasin pullistaa. Asbesti kohtaa huminan, väristys valtaa. Kiima ikuinen, heittää tornadoon rauhasten. Sylki happanee, kuin laki tuulessa. Vaahto valtaa estradin soikean, matalan. Kiiltää kannet, värin äänen varaus, hiljenee. Ristiriita, hapan pyörre, vaahtokukkanen. Sametti taistelee, kanssa juuren kulmaisen. Suurpainesireeni, satumainen, kalpea. Juttuja katoaa, silmät kuulee makean. Kostea varvas, sininen luomi, karvas tuli. Harmaa kumpu silottuu tuskaan paperin. Turhake ontto, seinämätön putki, kiiltävä. Reiäkäs valo muuntaa vaahdon hajukkaan. Kostea aika, karvainen lamppu, kylmä. Laajakulma supistaa onton parran. Epätasainen elektroni murhaa krapulan. Uhmakas luomi sulattaa valovirran. Raita kohtaa jumalan, kontrasti sulaa. Kudotut tölkit kuristaa luomen tyhjän. Sumu koostaa merkit tuuletinkeiton. Mosaiikin piikit lukitsee hapsut heijastusten. Hupullinen saapas imee kaljun kysymyksen. Sametin epäkohteliaisuus unohtaa kaiken. Rakko ajan, keskustelee syvästi, yksin. Konjakin ääni tyhjentää avaimen luoton.

{Seq}

Pyyhkeitä ja huonoa runoutta [14.4.2006 20:07]

Kansainvälisen pyyhepäivän (25.5) kunniaksi päätin antaa runoratsun haukata sontaa ja loin kasan huonoa runoutta. KevätRulla KevätRulla, nöyhtäinen pulla, viini rulla, vaalean tumma, törmää lempeän plasmakumiin. KevätRulla, nöyhtäinen pulla, viini rulla, vaalean tumma, kokee lämmön rakkauden. KevätRulla, nöyhtäinen pulla, viini rulla, vaalean tumma, joutuu jäävakuumiin. KevätRulla, nöyhtäinen pulla, viini rulla, vaalean tumma, aiheuttaa löysän ulosteen. ---------------------- Kahvila Kosminen Kahvila Kosminen, paikoin lysmyinen, nurkassa kyyhöttää, kyyn tavoittaa, viivan vetää, kukan mussuttaa, pään sekoittaa. Kahvila Kosminen, paikka viimeinen, drinkin kumoaa, viinan keittää, päässä heittää, nimen keksii, hetken väräjää, kortti kotiin jää. Kahvila Kosminen, pitkävihainen, naaman muistaa, hinnan nostaa, kaikille kostaa. Kahvila Kosminen, kalamiehenkin myy, henkkarin panttaa, porttikiellonkin antaa. ---------------------- Henkilöllisyys Väräjävä, vihreänpunainen, illuusio ajatusten, virtaa johdoin leimuavin, kainalosta naaraan, kohtaa ajan ja hämmästyy. Ehkäpä olenkin. Aina. Ehkä. Joskus. Voimalla oksymoronin, valtuutuksella maallikon, kimpaleet, upeat, soikeat järkäleet. Olen. Takana tiskin. Maksan. Ilman kylmää kahvia ja kauneusunia. ---------------------- Kuvioita Kuvioita paidassa, kuvioita seinissä, kuvioita kortissa, kuvioita maailmassa, kuvioita avaruudessa, kuvioita kaikkialla, lopuksi rauha. ---------------------- Ilmiselvä Nauru turha, kuva tylsä, elämä oma. Ilmiselvä itselle, vaiko muille? Ilmiselvä? Vain kasa tuhkaa ja tuuli. Olen. ---------------------- Nauran Nauran maailmalle, nauran sisäfileelle, nauran valoille, nauran ihmisille, nauran ajatuksille, nauran kaikelle. Nauranko itselleni? Pelkään. ---------------------- Palovaroitin Palovaroitin muovinen; ruskeankeltainen. Valoaan vilkuttelee, turhaan vikisee. Herättää tuleen.

{Seq}

Soneraa ja spämmiä [3.4.2006 12:15]

TeliaSonera tuo aloitusmaksut kännykkäpuheluihin. Aina yhteyden katketessa saa maksaa uudelleen aloitusmaksun. Tietenkin operaattori "tekee kaikkensa" varmistaakseen yhteyksien katkottomuuden, mutta aina ei esimerkiksi tukiaseman vaihto mene ihan suunnitelmien mukaan ja taas käyttäjä saa maksaa. Ehkäpä Sonera on huomannut, että ihmiset ovat oppineet puhumaan lyhyesti ja tämä on operaattorin vastaisku. Tiukimmin tämä tietenkin puree operaattoriuskollisiin, joita on suuri osa. Mutta mihin vaihtaa? Jostain syystä verkon kattavuus menee suorassa suhteessa operaattorin kokoon. Valitettavasti omien kokemusteni mukaan Soneran verkko kattaa parhaiten ainakin ne paikat, missä itse käyn. Joku voisi väittää operaattoriuskolliseksi, mutta minulla on kuitenkin kolmen suurimman kortit. Tele Finland lopetti liittymämyyntinsä, mutta vakuuttaa, että kaikki säilyy ennallaan. Tietenkin asiaan kuuluu, että laskussa lukee Sonera, mutta eihän se mitään tarkoita, eihän? Saas nähdä koska Tele Finlandin asiakkaat siirtyvät nauttimaan TeliaSonera:n hinnoittelusta ja aloitusmaksuista? Viestintäviraston määräys 11/2004 M, joka on voimassa 1.12.2004–30.11.2009 ja koskee sähköpostien välitystä. Ovat huomanneet, että normaalilla laajakaistayhteydellä pystyy suoltamaan roskapostia tarvittaessa hyvinkin tehokkaasti. Kuvioon tietenkin kuuluu kaapatut koneet jotka valjastetaan myöskin tähän käyttöön. Spämmissä on voimaa. Määräyksestä johtuen operaattorit yhä kiihtyvällä tahdilla estää muiden, kuin omien Smtp-palvelimien käytön, mikä jatkossa mahdollistaa yhä perverssimmät rajoitukset. Miksi nyt kukaan haluaisi käyttää jotain muuta? Eihän kukaan voi haluta lähettää esimerkiksi yli kymmenen megatavun viestejä, malliin Turun Yliopisto. Eikä ole kaukana ajatus, että määrätyllä kuukausimaksulla saa lähettää, vain määrätyn määrän viestejä. Kumma kyllä, nopeuksien kasvaessa myös tiedostokoko ja -määrä kasvavat. "Pieni hetki. Se riittää.", on Ray:n mainoskampanjan sanoma. Ehkäpä rahapelien tenho on niin suuri, että niihin jää koukkuun hetkessä. Kovin on kaksinaamaista peli monopolin. Toisaalta mainostetaan ja toisaalta "autetaan" addikteja. Jokainen voi itsekseen miettiä, miltä rahapeliriippuvaisesta mahtaa tuntua mainostus. Nyt se on sitten ihan EU:n puolesta todettu, ettei kouluruoka sovi edes sioille. Ennen ylitse jäänyttä kouluruokaa myytiin henkilökunnalle, annettiin kodittomille ja työttömille sekä sikaloille, mutta ei enää. Se on liian epähygieenistä, mikäli ruoka on ollut lämpimänä yli kaksi tuntia. Jopa sioille. On se globaalistikin kestävää kehitystä, kun täällä heitetään ruokaa roskikseen. Ehkäpä EU:n kannattaisi lanseerata mainoskampanja nälänhädän runtelemiin maihin, jossa kerrotaan, että täällä on niin hyvin, että ruokaa heitetään roskikseen, mutta te ette pääse tänne. Harmi.

{Seq}

Domainnimet vapautuivat [11.3.2006 16:39]

"Vihdoinkin", huusivat ne yksityishenkilöt, jotka tuntevat suomalaisia domainnimiä tarvitsevansa. Tarvitsevatko he niitä todellisuudessa onkin eri juttu. Onhan ne .fi-domainit olleet ajoittain hyvinkin tiukasti säädeltyjä sen jälkeen, kun niiden hallinnointi siirtyi Eunetiltä Telehallintokeskukselle (myöhemmin Viestintävirasto/Ficora). Ehkäpä päättävät elimet tajusivat, ettei .fi-domainit ole niihin käytetyn työmäärän arvoisia. Onko se sitten oikea tapa, että kaikki niitä saa ja niiden asiallisuutta ja merkkisuojaa tarkastellaan jälkikäteen. Aina voi miettiä, onko villivehje.fi asiallinen vai asiaton. Hyvin luultavasti Ficora on ohjelmoinut estoja määrätyille alatyylin ilmaisuille, mutta mikään ei ole niin kekseliäs, kuin ihminen, joka on pienessä pahanteossa. Onhan se vapaus tietysti teoriassa "hyvä asia (tm)", mutta valitettavasti ihminen toteuttaa luontoaan ja käyttää sitä väärin. Johtuuko se ihmisen perusrakenteesta (mikä se ikinä onkaan), että aina pyritään helpompaan ratkaisuun. Haetaan "oikotietä onneen". Vaikka puhdasta altruismia ei ehkä olekaan, voisihan sitä väittää, että pyrkimys "hyvään" on vähissä. Ainehan tulkinta on subjektiivista, arvoihin ja yleensäkin moraaliin perustuen. Myöskin se kuuluu ihmisen kuvioon, että omat arvot ovat parempia, kuin muiden. Perusitsekkyyttä siis. Joskus sille vain tulee stoppi. Jossain vaiheessa sitä ei enää hyväksytä. Kun vaateet ylittävät sietokyvyn, asialle tehdään jotain. Ja niin pienennetään paperin tuotantokapasiteettia. Sama pätee myös pienemmissä piireissä. Hovi vain pikkuhiljaa kuihtuu pois. Arvovalta ei edelleenkään ole veneerinen tauti. Kaikkea ei ”maksuvälineellä” saa, vaikka jotkut niin ymmärtämättömyyttään olettavatkin.

{Seq}

Poloiset syrjityt [3.3.2006 00:44]

On se vaikea elämä syrjityillä. Vaikka he eivät välttämättä kuulukaan alun perin tähän ympäristöön, heitä pitää silti tukea, koska heillä on niin huonot olot. Täällä on kylmää, märkää, pimeää ja kallista, eikä kukaan tunnu kunnioittavan heitä heidän haluamallaan tavalla. Hehän ovat kuitenkin ylimystöä, eliittiä, parempia ihmisiä. Ei voi olettaa, että heidän pitäisi noudattaa samoja käyttäytymissääntöjä, kuten muiden tai vielä pahempaa, ansaita oma elantonsa. Eiväthän he ole valkoista pohjasakkaa, duunareita, elättäjiä. Jos poloinen syyntakeeton raukka, moninkertainen raiskaaja, paranoidissa skitsofreniassaan menee hajottamaan autojen laseja, se on ihan normaalia käytöstä näille yhteiskunnan valioille, kun sattuu ahdistamaan. Ei siitä kuulu rangaista henkilöä, joka on suvainnut olla 15 vuotta alkuasukkaiden elätettävänä. Jos se on siellä jossain ihan ok eliitille, täytyy se täälläkin olla. On myöskin väärin, että asianomistajat kehtaavat vaatia vahingonkorvausta mielenilmauksesta. Ne eivät tajua, että siitä päinvastoin pitäisi maksaa taiteilijalle, joka harjoittamalla ilmentää omaa henkistä tilaansa. Ehkäpä päättäjiemme pitäisi pyytää anteeksi, että määrätyt väestöryhmät - omalla käytöksellään - leimautuvat. Eihän se tietenkään sovi, että määräävä käyttäytyminen määrää suhtautumisen. Kuuluuhan kristilliseen dogmaan, jota valtaväestö noudattaa, toisen ja jopa viidennenkin posken kääntäminen. Vaikka jotkut väestöryhmät eivät samoja arvoja kannata, elättäjien tulisi niitä noudattaa ja antaa muiden pienryhmien ottaa vaikka silmät katseesta. Siispä muuttamaan perustuslakia, jotta tällä hetkellä äänioikeudettomat ryhmät saisivat kaksinkertaisen äänioikeuden sekä enemmistökiintiöt määrääviin elimiin. Vähintään tuplapalkalla tietenkin ja ilman läsnäolovelvoitetta.

{Seq}

Jaksaako jatkaa? [14.2.2006 21:56]

Päivästä päivään. Samaa rataa. Samat ympyrät. Ilman muutosta tai kehitystä. Aina vaan. Loppuun asti. Tuskaa ja ihan turhaan. Onko rämpiminen elämän liisterissä eteenpäin pyrkimistä, vai vain epätoivoista pinnan tavoittelua. Onko järkeä tai edes tavoitetta? Onko tässä jokin tarkoitus? Olemmeko täällä vain piinaamassa itseämme ja samalla muita? Mitä tämän jälkeen? Ehkäpä tämä vain lämmittää hetkisen ja sitten tulee kylmä. Jospa itsensä pystyisi hyväksymään ja tekonsa. Miten hyvittää muille ja itselleen? Vaikka lopullista ratkaisua saattaa odottaa pitkään, niin silti se tulee yllättäen. Teinkö kaiken mahdollisen? Olisinko voinut olla enemmän, parempi, useammin? Edes joskus jotain? Miksi palvoa vainajia? Itselleen tekee elämän hankalaksi, jos uskoo elämän jälkeen olevan "elämää", koska siinä rakentaa itselleen velvollisuuden taakkaa. Vaikka ei moneen vuoteen ollut yhteydessä, täytyy sitä vähintään jouluna muistaa. Ja kuitenkin ainoa, jota siinä todella muistaa on oma syyllisyys. Onhan sitä fraasikin: "Hyvä koira kuoltuaan." Mikäli ihmistä ei arvosta hänen elossaoloaikanaan, sitä on turha hakea itselleen parempaa oloa siitä, että vie kynttilän jouluna. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa siihen ilmiöön, joka vaihtaa nautaeläimen sukupuolen sen kuollessa. Siinä ei ole ahneutta suurempaa päämäärää, jos missään yleensäkään on.

{Seq}

"Helge Kontio, Majesteetti" [6.2.2006 00:26]

Niinpä tituleerattiin, eikä se mielestäni ollut ainakaan liioittelua. Tarkoitan tietenkin perjantaina Turkuun päättynyttä Tour De Luxe 2006:a. Eipä Turku pettänyt, mutta ei pettänyt tapahtumakaan, vaikka laulajilla saattoikin olla ääni maassa ja järki jäässä. Ohjelma alkoi Helge Kontio Populär:in tahtiin ja upeaa se oli, varsinkin, kun miksaaja sai nupit sopimaan paremmin tulkintaan. Osittain tuttua ja turvallista materiaalia, mutta ilahduttavasti oli uusia tulkintoja. Oli se hienoa, ja vaikka määrätyllä tavalla juuri Helgeä menin kuuntelemaan, ei se pettänyt, päinvastoin. Onneksi on asioita, mihin voi luottaa. Harmillista sinänsä, että Helge aloitti illan ja porukka oli vasta saapumassa paikalle. Toisena lauteille nousi Shake, joka itselleni oli tuntematon suuruus. Musiikki oli menevää, tosin en aina osannut oikein hahmottaa vuosikymmentä, mutta menoa riitti, vaikka kitaratkin vaihtuivat. Solisti hoiti homman todella tyylikkäästi ja varsinkin kitarointi oli upeaa. Musiikki tuntui jotenkin tasapaksulta, mutta se saattoi tietenkin johtua siitä, etten tuntenut bändiä entuudestaan. Seuraavana olikin Moto, joka kiertueen alkaessa julkaisi debyyttilevynsä. Tämä, jopa Lopf:ssa yllättäen vieraillut bändi oli ehkä illan iloisinta antia. Totta kai vaikutteita oli Xysmasta, jota Moton esittämänä kuulimme ja kävipä Joanitor vetelemässä "taustaa". Olihan se tavallaan riehakasta, mutta myöskin hyvin kasassa. Hienoa. Saimme seurata myöskin Xysma:n dvd:n traileria, joka herätti tunteita yleisössä. Viimeisenä virallisena esittäjänä oli Trouble Bound Gospel, joka viimeistäänkin puhdisti viimeisetkin vaikut korvakäytävissä. Lavalla kävi lähes yhtä kova vilinä, kuin tiskillä, kun vierailivat useat eri artistit, mitä mielenkiintoisimmissa tehtävissä. Musiikki oli "räyhäkkää", minkä jokainen saa tulkita tavallaan. Oliko se gospelia? Vaikea sanoa. Jopa kielen tunnistaminen oli paikoitellen vaikeaa. No, olen tunnetusti kuuro. Mitä keikasta jäi käteen? Ehkäpä "yllätysesiintyjä" Xysma, joka viimeistään sytytti porukan. Kyllä se jotain kertoo, että Multimediakonsultti tanssii, mutta, että Kyynikkokin joraa. Raivonsekaisella pieteetillä. Olihan se vaarallisen näköistä, mutta Bacchus suojelee omiaan. Pitääkö sitä edes kommentoida, jos ei ole listassa? Ainakin tässä tapauksessa. Yksinkertaisesti upeaa. Tietenkin suuri osa kunniasta Joanitorin tulkinnalle, siis äänelle. Vaikka välillä tuntuu, ettei kukaan tiedä, minne mennään, mennään tahdissa ja kauniisti. Kun jonkin osaa ja siitä vielä pitää, se välittyy kyllä muillekin. Kyllä sen huomasi, että homma on mielekästä, ainakin hetkittäin. Kunpa vielä joskus saisi kuulla, vaikka alla lehtikatoksen.

{Seq}

Tru-Matrix [31.1.2006 11:38]

Onko tämä todellista? Suunnitelmaa? Järjestetty juttu? Napoleon-kompleksi? Uskonnollinen kokemus vai unen puutetta? Lopullinen sekoaminen? Onhan tietysti "olemassa" sanonta, jonka mukaan asioilla on tapana järjestyä, mutta silti joskus hämärässä, horteen rajamailla tulee mietittyä systeemin suunnitelmallisuutta. Tietysti siinä vaiheessa saa yleensä joko hullun taikka hihhulin leiman otsaansa, mutta miten sopivasti se onkin järjestetty, jottei alkaisi epäillä todellisuuden kudosta. Ehkäpä se hiipivä hulluus on vihdoinkin saavuttanut. Olisihan se itsetuntoa hellivää havaita, että elämä olisi vain suurta Truman-showta, joka olisi kehitetty vain itseään varten. Toisaalta helpompi olisi uskoa Matrixin kaltaiseen keinotodellisuuteen, jossa simuloidaan ja stimuloidaan "tajuntaa". Hullu se on. Riemuidiootti. Mikä siis on totta ja mikä villiä kuvitelmaa? Onko asioiden järjestyminen ilman hirvittävää ponnistelua sattumaa? Onko jaloilleen putoaminen vain hyvää tuuria tai lähipiirin tukea? Onko maailman pienuus todellista, vaiko seurausta näyttelijöiden rajallisuudesta? Elämä on, miksi sen tekee ja vaikka ei tekisikään, niin siltikin se on. Joskus tulee mietittyä tapahtumien todennäköisyyksiä ja havaittua, ettei itse ainakaan pystyisi ennustamaan ollenkaan, miten asiat järjestyvät. Ehkäpä olisi parasta maksaa hieman univelkaa ja yrittää hyväksyä sitä "todellisuuden" kudelmaa, joka eteen on asetettu. Suhtautuako itseensä kyynisesti vaiko narsistisesti riippuu tietenkin lääkityksestä. Ehkäpä sellainen muutaman kuukauden lepo olisi paikallaan, jotta pystyisi käyttämään edes ne viimeiset kuulat jotenkin järkevästi.

{Seq}

Halonen hallitsee [30.1.2006 21:42]

Bakkanaalit ovat ohitse ja statistit poistuvat näyttämöltä. Muumimammamme jatkaa seuraavan kuusivuotiskauden maan äitinä. Ehkäpä hän on presidentti, joka vie maamme Natoon, vaikka sitä tavallaan vastustikin. No, jotain täytyy kuitenkin asialle tehdä. Toivon vain, ettei hänen taustansa ole liian suurena taakkana, koska presidenttinä hän edustaa maatamme, ei niinkään puoluettaan. Täytyy tietenkin muistaa Ihalaisen putiikin suuri panos, vaikka tietenkin aatesuuntainen, kyllä sitäkin velkaa maksetaan jossain vaiheessa. Itse jopa hieman hämmästyin panoksen suuruudesta, mutta toisaalta onhan tovereiden pidettävä yhtä. Viimeisetkin luottamuksen rippeet kyseiseen instituutioon kyllä karisivat, mutta toisaalta en ole ennenkään uskonut keskusjohtoiseen systeemiin. Jos jotain selkeästi positiivista haluaa vaaleista löytää, niin se on ääntenlaskennan nopeus. Olemmehan me pieni maa ja vain muutama miljoona äänioikeutettua, mutta silti mielestäni laskenta oli nopeaa ja tehokasta. Alle tunti koppien sulkeutumisesta ja tulos pystyttiin sanomaan kohtuullisen tarkasti, vaikka voitto ei ollut mitenkään veret seisauttava. Myöskin vaalilakimme helpottaa tilannetta huomattavasti, ettei hommaa tarvitse puida oikeudessa, vaan viimeisenä keinona arvotaan, mikäli muuten ei voittajaa löydy. No, viimekädessä voittaja on kansa, koska kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja.

{Seq}

Presidentin pelit [27.1.2006 11:31]

Se on nyt kaikkialla. Kummasta tulee presidentti? Asettelemmeko vastakkain? Onko sillä väliä, onko valtaa? Päätösvalta on kansalla, mutta ei kansalaisella. Demokraattista joukkovoimaa. Käykö meille, kuin jenkkilässä, jossa lähes puolet kansasta pyysi anteeksi, kun vanha keulakuva jatkoi? Lähes kaikki mahdolliset organisaatiot ovat ilmoittaneet kantansa. Vaikuttaako se ihmisten äänestyskäyttäytymiseen, jos Ihalaisen putiikki sanoo kannattavansa jotain? Mitä se kertoo äänestäjistä ja putiikista yleensäkin? Meneekö luottamus muuhunkin, kuin puolueettomuuteen? Helpottaako se Tarjan kannattajan oloa, kun leikkaukseen mennessä Saulia kannattava kirurgi ilmoittaa, ettei meillä tykätä sosialisteista? Siis esimerkin oloisesti. Kannattaako oikeasti jotain, vai äänestääkö velvollisuudentunnosta vähiten huonoa? Onhan se hyvä, että meillä on presidentti. Edes jokin, mikä valitaan suoralla vaalilla. Eihän me tulla tietenkään toimeen eduskunnalla ja hallituksella. Tarvitsemme vallan kolmijakoa. Sisko, veli ja pullonhenki. Helpompi on, kun menemme Brysselin hihnassa, kuin lampaat. Kun saa käskyt "ylhäältä" voi koittaa sysätä vastuuta muualle. On se ainakin selitysten kannalta hyvä. Ja selittää suomalaiset osaa. Mitään ei tietenkään tunnusteta, mutta selitetään. Ehkä on liian vaikeaa tunnustaa erehtyneensä ja varsinkin erota - siis luopua saavutetuista eduista - virheen jälkeen. Ehkäpä se on vain ahneutta. Toisaalta voidaan kysyä, miksi joku haluaa presidentiksi. Varmasti se näennäinen valta ja pätemisen tarve ovat syitä, muta myöskin ahneus. Ei se palkkio ja eläke-edut niin huonoja sentään ole. Täytyyhän siinä tietenkin töitäkin tehdä ja se lienee myöskin yksi tämän vaalin kulmakivistä. Onko istuva presidentti kansan mielestä tehnyt tehtävänsä tarpeeksi hyvin? No, sunnuntaina se nähdään.

{Seq}

Tuskan aikataulut [27.1.2006 11:31]

Aina on kiire jonnekin. Täytyy pysyä aikataulussa. Aikataulussa, jonka itse on luonut itselleen ja josta itse yrittää joustaa. Tekeekö se ihmisestä parempaa, jos jatkuvasti juoksee kellon kanssa kilpaa? Onko se tavoiteltavaa, että saavuttaa stressin ja vatsahaavan ennätysajassa? Aika kuten sen taulutuskin on ihmisten keskinäinen sopimus. Vanha tapa ja paikallinen juhlamuoto. Koko ajan on pakko, pakko, kiire, kiire. Ehkäpä se kuluu ihmisen perusluonteeseen, ettei mitään tehdä, jos ei ole pakko. Lähtee se sisäisestä tai ulkoisesta pakosta, ei sillä niin väliä. Ehkäpä siksi ihminen on luonut itselleen myytin paratiisista, jossa ei tarvitse vaivautua. Ehkäpä se on kollektiivista tuskan jakautumista. Ei se haittaa, että itse joudun pinnistelemään aikataulujen kanssa, koska naapurinikin joutuu. Ehkä tuska on helpoimmin kestettävissä jos tietää, että muutkin joutuvat sen kärsimään. Onhan se tietenkin totta, ettei täällä tulisi juurikaan mitään valmista, jollei aikatauluja olisi. Kaiken vähänkään monimutkaisemman valmistuminen kestäisi huomattavasti nykyistä pitempään, koska viimeinenkin häivähdys suorittajien välisestä synkronoinnista katoaisi, puhumattakaan resursseista, energiasta yms. Turha sitä on visioida, koska totuus on kuitenkin satua ihmeellisempi.

{Seq}

Väärässäolon laajuus [24.1.2006 13:29]

Elämä helpottuu, kun tajuaa sen. Tosin harva sitä tajuaa, mikä on sääli. Tietenkin prosessiin kuuluu se, että helpoimmillaankin se on tuskallinen kokemus. Arvata saattaa, ettei se helli heikkoa itsetuntoa huomata oma puutteellisuutensa. Onhan sitä kuitenkin aina elätellyt pilvilinnoja omasta erehtymättömyydestään. Siitä, että pilkut ja elämä yleensäkin on paikoillaan. Sen lisäksi, että ihmisellä on pakonomainen tarve uskoa korkeampiin voimiin, haluaa ihminen myöskin uskoa omaa erehtymättömyyteensä, oikeassa oloon. Vaikka todisteita päinvastaisesta löytyy "pilvin pimein", pyritään vika tai syy vierittämään aina muiden niskoille. On paljon helpompaa, että sinä olet syyllinen, kuin minä tai edes me. Säälittävää pyristelyä. Ehkäpä se johtuu pyrkimyksestä aktiiviseen laiskuuteen. Mikäli vika löytyy itsestä, se saattaisi, pahimmassa tapauksessa, merkitä sitä, että joutuisi tekemään jotain tilanteen korjaamiseksi. Ja miksi ryhtyä siihen, kun asiat ovat ennenkin hoituneet? Näin on aina tehty, eikä sitä pidä ihmisen muuttaman! Ehkäpä muutosvastarinta lähtee laiskuudesta ja kontrollin menettämisen pelosta. Siis siitä, että huomaa, väärässä olon laajuuden. Niin tai näin, aina sen miellän väärinpäin. Poikkesin vanhaan kantapaikkaani, ehkä hetkellisessä mielenhäiriössä, ja siellä tapasin pari satunnaista blogin lukijaa. Kun olimme päässeet yhteisymmärrykseen pilkkujen kieroudesta, minulle kerrottiin sepustuksieni sisältävän jopa vähän asiaa, mutta yleensä aina väärinpäin. Siis väärinpäin verrattuna pöydässä vaikuttavan auktoriteetin mielipiteisiin, jotka tietenkin ovat faktoja, koska hän ne lausuu. No, teen parhaani, että tulevaisuudessakin olen eri mieltä. Kaikesta. Aina.

{Seq}

Oopperaa Itämerellä [18.1.2006 15:40]

Ei siinä ole mitään järkeä. Ei niin yhtään mitään. Siis ryyppyreissulla laivalla. Varsinkin, kun jotkut matkustavat satoja kilometrejä päästäkseen ruotsinlaivalle, suunnitellen matkaa kuukausia etukäteen. Itse jaksan maksimillaan kuuden tunnin odotuksen laivan lähtöön ja nykyisten kokemusteni valossa en todellakaan vaivautuisi matkustamaan sen takia edes kymmeniä kilometrejä. Ehkä siellä on tullut käytyä liikaa. Se on mielenkiintoista, kuin presidentinvaalien seuraaminen. Kansaa paimennetaan paikasta toiseen, kuin lammaslaumaa. Aina on kiire odottamaan. Jos laiva lähtee 18.30, olisi hyvä olla satamassa 17.30. Ehkä se tekee nöyräksi, jos vartoo 45 minuuttia terminaalissa, josko laivaan jo pääsisi tai paimennetaan hyteistä mahdollisimman nopeasti käytäviin odottamaan, josko ulos pääsisi. Eräs syy, yleisen kyllästymisen lisäksi oli se, että linjalla oli normaalista poikkeava vehje. Ei siis Europa, vaan Opera. Olisipa sekin mukava katsoa. Eihän se tietenkään niin iso olisi, tietenkään. Pieni. Todellakin. Ja eri ostopisteet oli sijoitettu vähintäänkin yllättävästi. Onneksi hissit olivat suhteellisen nopeita, koska niitä siellä tarvittiin. Silja mainostaa Oopperaansa Oopperan tunnelmalla ja onhan se jotain erilaista. Kuin Rosella uudella maalilla ja muutamilla mukavuusvarusteilla. Ehkä parhaiten laivan koon havaitsi ns. TaxFree:ssä. Ei sinne vaan oikeasti mahdu enempää. No, onpa se sinänsä hyvä, ettei tule tuhlattua niin älyttömästi rahaa. Ei se oikeasti ole halpaa. Säästää ehkä muutaman euron kaljakorissa, mikäli sellaista litkua sattuu lipittämään, mutta siinä ei tietenkään oteta huomioon matkan hintaa, eikä vaivaa ja vastusta, minkä ne pahvilaatikot aiheuttavat. Ehkä se on ne elämykset, joita haetaan. Kaljat pitkin terminaalia, taikka känniset ääliöt hakkaamassa hytin ovea aamuyöstä. Silti se vetää väkeä. Laiva oli täynnä, joten voisi sanoa omaavansa rahtusen hyvää tuuria, kun sattui saamaan kohtuullisen hytin ja vieläpä asennettuun hintaan. Halpaahan se on, kun rahalla selviää. Tuskin edes puolta kiloeuroa. Upeata. No, onpa ainakin elämyksiä kommuunille. Tärkeintähän on, että pystyy juomaan mahdollisimman paljon viina laivalla, jonka olisi saanut maista jopa edullisemmin. Siis ravintolasta. Järjetöntä. Ja juuri siksi sitä tehdään.

{Seq}

Kyyninen Loppiainen [13.1.2006 11:21]

Mökille jouduttuaan kyynikko villiintyy hyvin nopeasti. Jopa alkeellisimmatkin käytöstavat unohtuvat ja musiikkimaku siirtyy Eläkeläisten ja Alivaltiosihteerin suuntaan. Hallituksesta löytyy henkiinjäämisvietti proteiini- ja nestetankkauksen muodossa. Tapahtuu jäiseen meriveteen maastoutumista, sekä epätoivoista viestiyhteyksien rakentamista jättimäisen lumilyhdyn ja lumienkelien muodossa. Myöskin erilaisia valo- ja äänimerkkejä havaitaan. Koska hallituksen kokoonpano on, mikä on, eikä ulkopuolista vahvistusta näy, ruumiinlämmön jakamisesta pidättäydyttiin ja värjöteltiin hikituvassa, siis saunassa. Nesteytys ja proteiinitankkaus meni, kuten olettaa saattaa, eli pieleen. Ylikuntoa esiintyi ja tehopiikki ajoittui aamuyöhön. Onneksi paikalliset alkuasukkaat, vedettävissä huusseissaan, kärsivät kroonisista aistielinvaurioista, joten saimme olla rauhassa, huolimatta epätoivoisesta yrittämisestä. Vaikka eräällä hallituksen jäsenellä ilmeni naamasärkyä, ei lyöntiäkään vaihdettu, vaikka sama hallituksen karvaisin apina yrittikin häiritä allekirjoittaneen koomankaltaista unta ääni-impulssein. Huhut kertovat, että naama saattaa särkeä, mikäli viettää yönsä lattialla naamallaan. Kuten odottaakin saattoi, osallistuminen oli laimeaa, vaikka ydinjoukko yrittikin pitää tunnelmaa hengissä, välillä jopa koomisenkaltaisin tervehdyksin. Huhut kertovat, että tilanteista olisi saatu tallennettua kuvallista informaatiota, mutta kosteanpaikankirjeenvaihtajamme ei ole vielä vahvistanut asiaa. On kuulemma esiintynyt teknisiä vaikeuksia, lähinnä siis sensuurin muodossa. Epäilemättä hallitukseen toilailuissa täytyy käyttää ainakin hieman itsesensuuria, jottei välitä väärää kuvaa seuraajilleen. Yhteenvetona voi siis sanoa, että hauskaa oli, krapula tuli, emmekä onnistuneet tyhjentämään yhdistyksen kassaa, kiitos hallituksen henkilökohtaisten panosten. Tähtiä emme kyenneet näkemään, kuin hetkisen, mutta silti ajatukset liikkuivat korkeissa sfääreissä ja hallituksen jäsenet puhuvat toisilleen, vaikkakin hiljaa. Epäilemättä parannettavaa löytyy, mutta olemme tyytyväisiä lopputulokseen, koska vältyimme suuremmilta henkilövahingoilta ja käyttöömme suodut tilat säilyivät suhteellisen ehjinä. Ehkäpä meistäkin vielä joskus jotain tulee. Epätodennäköistä se tietenkin on, mutta mahdollisuus on olemassa.

{Seq}

Kyynikot -2005 [13.1.2006 11:18]

Ensimmäinen "vuosi" kyynillisellä yhdistyksellä ylitti odotukseni. Jos ajatellaan, mitkä olivat tavoitteet ja odotusarvot, meni aloitusvuosi hyvin. Toiminta lähti käyntiin ja ihmiset olivat jopa jossain määrin kiinnostuneita yhdistyksestä. Hallituksen suhtautuminen oli, kuten arvatakin saattaa, että tuskinpa tästä mitään tulee, mutta katsotaan. Tietysti aina löytyy parantamisen varaa, eihän toiminta olisi mielekästä, mikäli se olisi siinä, eikä muuta. Läsnäolopakkofestivaali meni positiivisesti, osaltaan tietysti siitä syystä, että konsepti oli jo koeteltu ja pahimmat särmät oli hiottu pois. Totta kai senkin kehittämiseen suunnataan voimavaroja, mutta pääsääntöisesti homma pysyy suhteellisen samankaltaisena, ellei Murphy taas kerran pistä lusikkaansa soppaan. Itseäni Lopf:ssa harmittaa tietenkin oma panokseni, mikä olisi voinut olla paremmin toteutettu. Lähinnä tilaisuuden tallentamiseen liittyvät seikat, jotka olivat pääasiallisesti vastuullani. Vastuualueitta täytynee hieman uudistaa, jotta pystymme tehostamaan toimintaamme, mikä on tietysti se jokavuotinen toimitus, eli uuden hallituksen ja muidenkin toimijoiden valitseminen. Ei tämä nyt ihan itsellään pyöri. Aito kyynikko voisi tietenkin kyseenalaistaa pyörimisen, mutta eihän niitä täällä ole.

{Seq}

Joulu on lusittu [2.1.2006 15:07]

On se mukavaa, kun kalenterissa on erikoisia sattumia, jotka vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen, kuten joulu. Viinan kulutus on huipussaan ja ihmisellä on laupias olo. Itsekin olin eräässä paikallisessa juottolassa tapaamassa tuttuja. Kaikki meni vallan mukavasti, kunnes eräs Hanna havaitsi iloisen seurueemme ja tuppautui laumaan. Vaikka hänen kritiikkinsä menikin henkilökohtaiselle tasolle, ei hänen poistumisestaan syntynyt yhteisymmärrystä, koska pari seurueemme jäsentä tuntui ajattelevan enemmän nivusillaan, vaikka seksuaalisen kontaktin mahdollisuus oli lähes nolla. Kun kerran vauhtiin päästiin, niin annettiin mennä ja samaan rysään myös vuodenvaihde jäi. Kalenterihan sen kertoo koska on hauskaa, ei sitä muuten tiedä. Tottahan kaikki ovat todella juhlallisia, kun juhlapäiväkin on, vaikka useasti se on vain syy juoda. Joillekin se on jopa pakko. Miksi ei sitten ryhtyisi todelliseksi ammattilaiseksi ja joisi päivästä riippumatta? Kaikkihan me olemme humalassa jumalasta. Tulipa itsekin todistettua, ja jopa todistusaineistoa tallennettua, vuoden vaihteessa, Turun Kaupungin tarjoamaa ilotulitusta. Vaikka sää ei ollutkaan paras mahdollinen, ei sentään satanut vettä. Pilvisyyttä oli toki havaittavissa, mutta tarpeeksi ylhäällä, jotta se ei häirinnyt toimitusta, kuin enintään lievänä takaisinheijasteena. Tietenkin tilannetta oli kuvattava, kun kerran mahdollisuus oli. Tietysti sen arvasi, mitä siitäkin tuli, mutta saipa ainakin olla ulkona nauttimassa ruudinkärystä. Vuosi alkoi todella reippaasti, ensimmäisenä päivänä kotona kärsimässä hammasjuuren tulehduksesta ja toisen päivän aamuna kiukuttelevan hampaan jäänteet vedettiin pois. Mistäköhän se johtuu, että hammaslääkärille tulee mentyä vasta liian myöhään? Kouluhammashoidon muistoista vaiko liian miedosta lääkityksestä? Epäilemättä ihan mielenkiintoinen operaatio, kunhan ei itse olisi tarvinnut olla operoitavana. No, eipä ainakaan poraa käytetty. Helpommalla pääsisi, kun ei tuntisi kipua. Mutta ehkä elämä on sitä. Tuskaa.

{Seq}

Huijauksia [22.12.2005 14:27]

Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn sielun? Hyvin moni ostaisi, mikäli se olisi myynnissä Ebay:ssä sopivin tekstein höystettynä. Onhan moni älykkö onnistuneesti luovuttanut Nordean pankkitunnukset verkkoon. Ehkä perversseintä on, että Nordea lupaa korvata näiden geenipoolin ihmetysten menetykset sen sijaan, että lopettaisi tilin, koska sen haltija on vaan niin tyhmä, ettei ansaitse tiliä. Toki kaikenlaiset ketjukirjeetkin jylläävät verkossa. Omaankin sähköpostilaatikkooni on napsahdellut viestejä, jossa luvataan ilmaista kännykkää, mikäli viesti lähetetään mahdollisimman usealle. Täytyykin katsoa tarkemmin, kenelle osoitteensa antaa. Toisaalta viestissä on useita osoitteita, jotka voisi vaikka laittaa news:eihin varoittavana esimerkkinä. Kyllä joku spämmeri ne sieltä nappaa. Kunnia on kuitenkin mennyt ja maine sen kun kasvaa. Ihmisiä pystyy kiusaamaan mitä mielikuvituksellisimmin tavoin, harmi vain, että useimmat ei edes tajua sitä. Olen joskus miettinyt, mikä virtuaalituotteita myisi netissä. Olen tullut siihen tulokseen, että porno tai huijaukset menevät läpi kohtuullisella vaivalla. Toki verkossa on erilaisia nettikauppoja, mutta niissä vaaditaan myös kauppiaalta aktiivisuuta, viimekädessä jopa tuotteen postittamista ostajalle. Lähinnä ajattelin kauppaa, joka pyörittäisi itse itseään, kunhan sinne kerran systeemin pystyttää. Siis mahdollisimman vähällä vaivalla tuottoa. Käytännössä noissa palveluissa toimitaan volyymilla, eli tuote/palvelu maksaa kohtuullisen vähän, jolloin sen hankkimisen kynnys alenee, mutta joka on mahdollista monistaa määrättömästi ilman oleellisia kustannuksia. Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että saa jonkun tuottamaan sisällön mahdollisimman edullisesti, mielellään tietysti ilmaiseksi. Jokuhan voi tietysti kysyä, kuka täysjärkinen tekee ilmaista työtä, mutta onhan sitä vapaaehtoistyötä, jota sopivasti hyödyntämällä saa ilmaista työvoimaa. Kunhan tuntee tekevänsä tärkeää työtä, löytyy kyllä sille tekijöitä. Onhan sellaista tehty jo ennen netin keksimistäkin, hyvänä esimerkkinä kirkko ja muut kannatusjärjestöt. Saas nähdä mille sitten sotainvalidienkeskusliitto kerää rahaa, kun viimeinenkin sotiemme veteraani on siirtynyt ajasta iäisyteen. Eikä sillä, etteikö niillä olisi jo nyt tarpeeksi rahaa vaikka jokaisen sodassa käyneen kuskaamiseksi Karibialle, siis ulkomaille. Mutta kun ne kulut ja johtajien palkat ja palkkiot. Eihän sitä "hyvin koulutettu" ekonoomi mitään ilmaiseksi tee, vaikka mummelit kyllä istuvat ilmaiseksi marketeissa lippaineen, siis keräyslippaineen..

{Seq}

Ja taas on joulu... [19.12.2005 12:37]

Ja voi sitä ahdistuksen määrää. Jouluna on ihmisillä selkeästi liikaa aikaa. Aikaa ryypätä itsensä tainnoksiin ja ajaa perhe, kirveellä uhaten, hankeen. Mutta miksi? Onhan se pimeän kauden pääjuhla. Siitä on hyvä stressata, jotta voisi tuntea olevansa parempi ihminen. Kirkko on onnistuneesti päälleliimannut omat dogmansa samaan juhlaan vaikka vapahtajan oletettu syntyminen ei tapahtunutkaan joulukuussa. No, eipä niiden jutut ole ennenkään faktoihin perustuneet. Tärkeintä on kuitenkin kuluttaa ja ostaa itselleen hyvää mieltä, kun ainakin kerran vuodessa tuntee olevansa epäitsekäs. Niinhän se toimii, vaikka siinä ei olekaan mitään tekemistä epäitsekkyyden kanssa, päinvastoin. Samaan tapaan, kuin vainajien palvonta. Henkilölle, ei puhutakaan hänen eläessään, mutta "kunnioitetaan" kuoltuaan. Jotta itselle tulisi parempi mieli. Tulipa mieleen Platonin seksuaalinen suuntautuminen, tai siis oletettu. Hänen aikoinaan taisi olla tapana, että läpituttuja on molemmista sukupuolista. Ehkäpä silloin ei ollut niin turhantärkeää oma seksuaalinen kategoria. Miksi sellaista mietin? Ehkäpä on jonkinasteista kieroutumista havaittavissa, koska Platoninen ystävyys tuntuu vieraalta vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Jotenkin tuntuu, ettei eri sukupuolet pääse samalle henkiselle taajuudelle, mikäli ilmaus sallitaan. Henkisestä tasosta on turha keskustella, koska siitä on niin monta mielipidettä, kuin on keskustelijaakin. Eikä se johda, kun subjektiiviseen väittelyyn. On se mielenkiintoista havaita, miten työskentely muuttaa ihmistä. Nuo kaksi kappaletta on kirjoitettu saman päivän aikana, muutaman tunnin välein. Välissä vain päivän työ ja käynti paikallisessa anniskeluravintolassa, jossa pitäydyin ihan alkoholittomissa. Ei tunnu olevan minkäänlaista yhteyttä kappaleiden välissä. Ehkä se on tärkeintä, että sen tietää. Luultavasti pitäisi asua kauempana keskustasta, jotta linja-automatka kestäisi pidempään, kuin vartin, jotta pystyisi suoltamaan koherentinpaa tekstiä. Toisaalta, onko sillä väliä. Jos ei edes itse oleta tässä olevan mitään järkeä, miksi kiinnittää huomiota? Ongelmani lienee, että kiinnitän liikaa huomiota ns pikkuasioihin. No, onhan nyt joulukuu, anaalisen nipotuksen kuukausi. Nyt tämä mene jo ihan mauttomaksi, koska tämä on jo kolmas linja-auto, jossa tätä kirjoitan ja teksti on pelkkää jaarittelua. No, ei se mitään, kun sen tietää. Kaipa se on "tervettä", että purkaa ahdistustaan kirjoittamalla sen sijaan, että aiheuttaisi tuskaa muille sellaisilla tavoilla, joita kohde ei pysty omilla valinnoillaan estämään. Ei näitä ole pakko lukea! Olen havainnut valukuvaamisen hyväksi vastapainoksi "elämälle". Mikään ei ole mukavampaa, kuin tietää sijoittaneensa parin kuukauden bruttopalkkansa varusteisiin, joilla ei saa edes aikaan hyvää jälkeä. Eikä se ole niinkään varusteiden, tai niiden valinnan, vika. Peilin katsominen lienee ihan hyvä, vaikka ei välttämättä pidäkään siitä, mitä näkee.

{Seq}

Laumaelämiä? [14.12.2005 09:25]

Tai ainakin siltä tuntuu, kun miettii omaa käyttäytymistä suhteessa Pj:n työpisteen vaihtoon. Ehkäpä se on ihan tervettä kehitystä laajentaa ympyröitään ja ehkä samalla jopa laimentaa sitoutumista määrättyihin "piireihin". Tietenkin joku positivisti voisi väittää, ettei koskaan ole liikaa "ystäviä", mutta rohkenen olla eri mieltä. Helposti. Tuskaa tuntematta. Oikeastaan päinvastoin, koska nuo satunnaiset baarituttavuudet aiheuttavat vain tuskaa, kurjuutta ja pahaa mieltä. Toivottavasti on oppinut jotain, eikä ryhdy puheisiin jokaisen hörhön kanssa, joka räkä poskella ryhtyy tilittämään elämänsä kurjuutta, joka yleensä johtuu henkilön omista valinnoista ja saamattomuudesta, lue: alkoholi ja laiskuus. Eihän sitä tietenkään itse pysty näkemään, koska on paljon helpompi syyttää työnantajia ja yhteiskuntaa. Ehkäpä ihmisillä on jonkinlainen harhakäsitys omasta erehtymättömyydestään tms., mutta mielestäni muutamat päälleen tippumiset kuuluu kehitykseen. Se on tietenkin omista valinnoista kiinni, kuinka dramaattisia ne ovat. Tietysti pumpulinen utopia olisi varmasti mieltä ylentävä, mutta todellisuus ei toimi niin. Todellisuuden on napsahdettava muutaman kerran omaan nilkkaan, jotta suhteellisuuden taju säilyy. Elämä lienee tasapainoilua todellisuuden ja utopian välillä. Toisaalta tarvitaan niitä jotka tavallaan kulkevat pää pilvissä, koska se on uuden luomisen edellytys, toisaalta taas jossain tilanteissa tiukan kyyninen realismi puolustaa paikkaansa. Yksinkertaistaen voisi tietenkin kysyä, miten kyynikko voi peräänkuuluttaa utopiaa, mutta siinä törmätään siihen surkeaan stereotypiaan, että kyynisyys olisi negativismia. Kyllähän kyynikko voisi lotota, mutta todennäköisyyden tietäen tuskin vaivautuu. Onhan se tietenkin totta, että päävoitto aina, ennemmin tai myöhemmin voitetaan, mutta mikäli olisi sellaisia rahamääriä käytettävissä, että se olisi edes jossain määrin todennäköistä, ei tarvitsisi veikkailla pallojen pyörimistä.

{Seq}

Olenko hyvä missään? [8.12.2005 22:43]

Ihminen tarvitsee tunnetta, että olisi hyvä jossain asiassa. Ei välttämättä paras kaikista, mutta onnistumisen elämykset tuovat edes vähän sisältöä elämään; muuten katkeroituu ja myrkyttää oman ja - mahdollisuuksien mukaan - muidenkin elinpiirin. Todistinpa päivänä eräänä linja-autossa episodia, jossa virkeä eläkeläisnainen, joka jo bussiin saapuessaan tilitti kuljettajalle, kuinka paljon valottomia pyöräilijöitä jalkakäytävällä liikkuu, loi oivan esimerkin aiheeseen. No, erään nuoren äidin tullessa autoon ja jättäessään lapsensa kärryineen käytävälle, alkoi show. Kitkerää marinaa välinpitämättömyydestä ja siitä, miten kaikki kyllä tekevät lapsia, vaikka eivät sitten niistä välitäkään. "Taitavat olla ruotsinkielisiä", "kuolema sitten pelastaa", "suomenruotsalaiset ovat sitten piruja", "ovat niin mahtavia olevinaan" jne. Marinaa jatkui pitkään ja mummeli sai kannatusta kanssamatkustajilta kuljettajaa myöten. Joukkovoimalla on hyvä lyödä yksittäinen henkilö henkisesti maan rakoon. Eikä tilitys tietenkään loppunut, vaikka kohteet poistuivat paikalta, vaan terhakka vanhus jatkoi, selkeästi ylpeänä, marinaansa myöhemmin saapuneelle ikätoverilleen. Kun ei ole muutakaan keinoa edetä elämässään, vaikeutetaan muiden tarpomista elon hurmeessa. Tärkeää on päästä neuvomaan muita, kun ei välttämättä itse ole onnistunut missään, koska silloin voi tuntea jonkinasteista ylemmyyden tunnetta. Siitä voisi tietenkin ajatella, että subjektiiviset tuntemukset ovat valheellisia, eikä välttämättä osuisi kovinkaan harhaan. Omiin vahvuuksiin ja heikkouksiin on lähes mahdotonta suhtautua realistisesti, koska siinä sekoaa subjekti objektiin, taikka toisin päin. Tulipa vietettyä Pj:n läksiäisiä päämajasta, nimellä pikkujoulut. Osanotto oli sankka. Ehkäpä joku oli vinkannut, että tarjolla oli ilmaista piparia. Omasta puolestani kiitän yhtyettä ja poissaolijoita. Musiikki soi ja väki viihtyi. Kuulimme Stupor Mundilta myös yhden ennenesittämättömän kipaleen ja täytyy sanoa, että suunta on hyvä. En väitä sen oleva oikea, koska sitä en tiedä.

{Seq}

Auktoriteettien kunnioitus. [1.12.2005 23:24]

Auktoriteetit itse - olivat ne yksittäisiä ihmisiä tai laajempia organisaatioita - tietenkin olettavat, että heitä/niitä kunnioitetaan tai edes totellaan. Tietenkään se, että itse tuntee itsensä auktoriteetiksi ei vielä riitä, ellei joku pidä auktoriteettina. Hierarkkisuudestaan johtuen ihminen haluaa, että häntä kuunnellaan ja että hänen puheillaan olisi muidenkin mielestä jokin arvo. Auktoriteetti perustuu yleensä henkiseen tai fyysiseen valtaan. Auktoriteettien arvostus vähenee ja yhä enenemässä määrin ihmiset kyseenalaistavat auktoriteettejaan. Usko kirkon ja sitä kautta jumalan autuaaksi tekevään vaikutukseen murenee. Kunnioitus valtiota ja sen organisaatioita kohtaan vähenee. Jopa toisen ihmisen ja hänen elinpiirinsä loukkaamattomuus murenee. Osa suuntauksesta on tietenkin ihan tervettä kehitystä, kuten usko olemattomiin taikka jonkun kunnioittaminen vain sen takia, että hän on sattunut syntymään aikaisemmin. Mutta toisen omaisuuteen tai henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kohdistuvat tapahtumat ovat kehityksen nurja puoli. Pitäisikö sitten kunnioittaa mitään tai ketään? Mikäli vastaus on ei, kannattaa ottaa myös huomioon, että kunnioitus itseään kohtaan vähenee vastavuoroisesti. Ainakin utopiassa. Kuten aikaisemmin mainitsin, homma perustuu henkiseen tai fyysiseen valtaan. Harvemmin - tosin valitettavan usein - työnantajaa kunnioitetaan fyysisen vallan takia, vaan muista syistä. Toisaalta yhteiskunta, joka siis perustuu yhteiseen sopimukseen, pohjautuu fyysiseen pelotteeseen. Valitettavasti ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, mikä on sallittua ja mikä ei, joten tarvitsemme hallinnollisia auktoriteetteja. Valitettavasti ihmisiinkin sopii yleinen kaaoksen lisääntymisen teoria, eli hommat menevät pieleen, mikäli joku ei jatkuvasti katso perään. Vaikka ihminen yksilönä saattaakin olla suhteellisen älykäs, yhdistyminen ei kasvata kapasiteettia, vaan päinvastoin. Ehkä vielä kaksi ihmistä pystyy toimimaan yhdessä kohtuullisen tasapuolisesti, mutta jo kolmannen pyörän ilmaantuminen vaatii jonkinmoista hierarkista ajattelua.

{Seq}

Tarvitaanko lahjakkuutta? [29.11.2005 19:24]

Kysymys saattaa kuulostaa oudolta, mutta mietitäänpä. On esitetty teoria, että mikäli on riittävän motivoitunut, pystyy saavuttamaan huomattavia tuloksia ilman erityistä suuntautumista. Tietenkin edellytyksenä on, että on ns. normaali fyysisiltä ja henkisiltä kyvyiltään. Lahjakkuus lähinnä vähentää tarvittavan vaivan määrää ja vasta ihan huipulla antaa jotain enemmän, kuin keskiverrolla. Tietenkin lahjakkuutta on monen tasoista ja esim. nerous on vasta sen huipulla. Asian tekee monimutkaisemmaksi se, että lahjakkuutta on sekä monen tasoista, että monenlaista. On kielellistä, matemaattista, musikaalista jne. Valitettavaa on, ettei lahjakkuuden kohde välttämättä edes tiedä olevansa lahjakas tai ei ainakaan pysty tunnistamaan lahjakkuutensa painopistettä. Hän saattaa tuntea, että määrätyt asiat tuntuvat sujuvan helpommin, kuin muilla, mikä saattaa johtaa siihen, että mennään mistä aita on matalin, eikä kehitetä omia kykyjään. Mielenkiintoiseksi keskustelun lahjakkuudesta tekee kysymys, voiko olla lahjakas negatiivisissa asioissa, esim. lahjakas murhaaja. Onko se lahjakkuutta? Puhtaan analyyttisesti vastaus lienee kyllä, mikäli asiaan ottaa mukaan myös moraalin, vastaus on luultavasti ei. Voisi ajatella, että käsite on tavallaan oksymoroni, vaikkei välttämättä kielellisessä merkityksessä. Ainahan voi tietysti kysyä, miksi sekoittaa moraalia asiaan, jos se vain sekoittaa? Myöskään se, että on lahjakas palosireeni ei ole lahjakkuutta vaan fyysinen ominaisuus. Tosin lahjakkuus usein juontaa juurensa fyysisestä eroavaisuudesta. Mutta siltikään se, että negatiivista asiaa olisi paljon, ei tee siitä positiivista. Mikäli asioihin pystyisi suhtautumaan viileän objektiivisesti, monikin ongelma olisi huomattavasti yksinkertaisempi. Ehkäpä se pitää paikkansa, että sosiopaatit ovat parempia johtajia, koska heillä eikä ole inhimillisyyden taakkaa harteillaan. Vaikea sanoa, koska olisi tietokoneistetun asiantuntijajärjestelmän, mikä olisi absoluuttisen oikeudenmukainen toimiessaan oikein. Toisaalta sama pätee ihmisenkin hoitamiin systeemeihin, mutta vain oikein toimiessaan.

{Seq}

Vuokralla yhdistyksessä... [20.11.2005 03:48]

Tulipa sitten saastutettua paikallinen vuokralaisyhdistys habituksellaan. "Vanha kaarti" koki kohtuullisen yllätyksen, kun tapahtui juttuja, joita he eivät osanneet ollenkaan aavistaa ennakkoon. Reaktiot vaihtelivat tyrmistyksestä valitukseen, mikä tietenkin oli arvattavissa, koska on hyvinkin luultavaa, että määrätyillä henkilöillä valta ja joskus jopa kuviteltu status vähenee. Yllättävintä on se, että hallituksen ulkopuolinen henkilö vaikuttaisi olevan se, joka masinoi vastarintaa. Onhan se hyvä, että keskustelu on herännyt ja on havaittu, ettei kaikki olekaan niin ilmiselvää. Kokous aloitettiin hyvin leppoisassa hengessä, tietysti se aiheutti hieman tuolijärjestelyjä, että paikalle saapui odotettua enemmän yleisöä. Tietenkään kokoukseen ei saanut osallistua ulkopuolisia edes tarkkailijoina, mutta sekään ei vähentänyt juurikaan paikalla olioita. Kokous eteni kuin juna, kunnes tuli aiheeksi "vapaa keskustelu", joka herätti hieman kyselyitä internetin maksullisuudesta/maksuttomuudesta, lähinnä siis Tys:iä kohtaan. Kun päästiin vuoden 2006 toimintasuunnitelman hyväksymiseen, alkoi show. Ihmetystä herätti, miten vuoden 2005 hallitus voi suunnitella seuraavan vuoden toiminnan ja se hyväksytään ennen kuin hallitusta oli valittu vuodelle 2006. Vastaus oli hyvin yksinkertainen. Ensin päätetään, mitä tehdään ja siten valitaan henkilöt se tekemään. Siis täh? Onko itsevarmuudella ja ylimielisyydellä rajaa? No, olihan sitten pakko ehdottaa suunnitelman hylkäämistä, joka herätti kummastusta, koska ei kukaan ollut aavistanut, että hallitus voisi kokea niinkin suuria muutoksia. Itse tietenkin vastustin valmista suunnitelmaa, koska tiesin olevani mukana toteuttamassa sitä, enkä voinut mitenkään osallistua sen suunnitteluun. Sitten alkoi epätoivoinen vakuuttelu, miksi hylkäysehdotus pitäisi vetää takaisin. Budjetti menee uusiksi, sihteeri ei ehdi varaamaan vuoroja Vy:n tiloihin jne. No, äänestykseenhän se meni, joka suoritettiin viittaamalla. Henkilöille, jotka suostuivat ääntenlaskijoiksi oli kokouksen alussa vakuuteltu, ettei näissä kokouksissa äänestyksiä olisi. Hävisimme äänestyksen niukasti, mutta rintamamme oli selkeästi tullut huomatuksi. Budjetti hyväksyttiin suuremmitta mutinoitta ja alkoi hieman epäilyttää puheenjohtajavaalin tulos. Vaalihan siitä tulisi, vaikka kaikki sitä eivät vielä olleetkaan tajunneet. No, kun puheenjohtajan valinnan hetki tuli vanha hallitus tietenkin ehdotti vanhaa puheenjohtajaa, jonka he olettivat tietenkin menevän varmasti läpi, ihan läpihuutojuttuna. Toisen ehdokkaan asettaminen oli eräille varsinainen "halolla päähän", juttu. Eipä kilpailevan ehdokkaan kannatukseen tietenkään vakavasti suhtauduttu, joten järjestettiin suuntaa-antava äänestys, jälleen kättä nostamalla. Kun kävi ilmi, että haastajalla oli jopa vahvempi kannatus eräiden pasmat sekosivat täysin. Vanhan hallituksen ehdokas ei ollut edes suoraan valmis liittymään hallitukseen, mikäli häntä ei valittaisi puheenjohtajaksi. Ääntenlaskijaraukat hajosivat totaalisesti suljettuun lippuäänestykseen. Tulos oli 11-16, yksi tyhjä ja yksi hylätty. Tyrmistys oli valtaisa, siis vanhan hallituksen ja yhdistyksen työntekijöiden riveissä. No, hallitukseen valittiin loppujen lopuksi 15 henkilöä, puheenjohtaja mukaan lukien.

{Seq}

Itsensä tiedostamisen tuska [13.11.2005 15:08]

Kyllä se vetää mielen matalaksi, kun huomaa elätelleensä itsestään liian suuria odotuksia. Ehkä se on vain todiste siitä, ettei tunne itseään. Valheellisia kuvitelmia, mihin pystyy ja mitä ehtii tai viitsii tehdä. Tuntuu, että kaikki hajoaa käsiin. Kontrolli elämään katoaa, mikäli kumpaakaan on ikinä edes ollut. Luultavasti mikään ei ole oleellisesti muuttunut, vaan katsantokanta on ”kehittynyt”. Ei voi olettaa, että kaiken osaa luonnostaan riittävän hyvin, vaikka olisihan se itsetuntoa hivelevää. Määrittelykysymys lieneekin, mikä on riittävän hyvin. Omien puutteiden tuntemisesta on valitettavan lyhyt matka itsesääliin, mikä on eräs mentaalimasturboinnin muoto. Raja on ikävä kyllä hyvinkin häilyvä. Eräs määrittelevä tekijä voisi olla, jääkö surkuttelemaan omaa tilannettaan, vai yrittääkö kehittää itseään. Ei se helppoa ole, mutta jos se olisi helppoa, ei siitä myöskään mitään oppisi. Kysymys ei ole niinkään vääristä valinnoista, vaan arviointivirheistä ja siitä, mihin keskittää voimavaroja, eli käytännössä vaivaa. Vaikutus ei tietenkään ole suoraan verrannollinen vaivan määrään, vaan riippuen lähtökohdista toisia juttuja oppii helpommin, kun taas joitain ei juuri ollenkaan. Olennaista onkin, että pystyy tunnistamaan omien heikkouksiensa lisäksi myös omat vahvuutensa. Paras tilanne lienee, mikäli pystyy suhtautumaan molempiin realistisesti. Itseensä uskominen on olennaista tavoitteiden saavuttamisen taistelussa, jotta ei luovuta ensimmäiseen esteeseen vaan jaksaa yrittää, vaikka kaikki ei aina menisikään niin helposti. Mikäli kaiken saa aina valmiina, ei kehity ihmisenä, ainakaan hyvään suuntaan. Mulle, heti, kaikki, vastikkeetta. Aina niitä primadonnia löytyy, jotka olettavat kaiken lankeavan ilmaiseksi. Kuten sekin, joka kertoi, että saisi tutun tyypin sormia napsauttamalla. Ehkäpä hän on tyytyväinen valintoihinsa. Eivät ne ehkä ole ulkopuolisesta mairittelevia, mutta tärkeintä ainakin ennen oli, että ”voidaan paksusti”. Vaikka ei itse olekaan saavuttanut mitään, aina voi määritellä itsensä toisen kautta ja tuoda itsensä sitä kautta esiin ja lujaa.

{Seq}

Stupor Mundia ja anaaliseksiä. [6.11.2005 13:15]

Onpa sitten tullut kuunneltua Stupor Mundia - paikallista lättähattukonsortiota - joka tekee ja tietenkin myös soittaa mukavan leppoisaa monirytmistä musiikkia. Syy, miksi sen mainitsin, on pieni virtuaalinen veto itseni kanssa, jossa arvioitavana on, pääsenkö heidän torstain keikalle tai edes muistanko sen, kun aika koittaa. Ehkäpä vanhuus ei tule yksin, eikä varsinkaan rollaattorin kanssa, mutta asioiden unohtaminen on elämässäni arkipäivää. Eikä vain tapaamisten ja tehtävien, vaan nimet, naamat ja jopa ihan normaalit sanat tuppaavat unohtumaan. Tilanne on vähintäänkin erikoinen, kun joku sana, esimerkiksi talo, unohtuu. Tietenkin tietää, mitä sana tarkoittaa ja minkälaisen mielikuvan se herättää, mutta itse sana on kadoksissa. Tuleehan siitä tietysti koomisia sattumuksia ja ihmiset pitävät yhä oudompana. Tietenkin asiasta voisi huolestua, mutta miksi? Jos viimeinenkin värjyvä järjen valon häivähdys sammuu, elämä lienee vihanneksena helpompaa, kun ei ole murheita taikka huolia. Kaipa se on oire jostain mielen velttoudesta tai keskittymiskyvyttömyydestä. Tosin, sattuu niitä muillakin. Juuri äsken todistin tilannetta, jossa eräs puolituttu yritti maksaa kortilla, antamatta korttia. Tai lainaa saksia, leikatakseen vanhan korttinsa ja leikatessaan huomaa käsittelevänsä väärää korttia. On siellä Yhdysvalloissa ihmeellistä. Bushin hallinto lykkää älyttömiä summia rahaa neitsyysvala-juttuun, joka eräs esimerkki on Silver Ring Thing. Ei mitään seksivalistusta, vain hopeinen sormus, uskoa ja pidättyväisyyttä. Koska kondomi ei suojaa. Siis tunne-elämää ja mieltä. Siis esiaviolliselta seksiltä. Kolmanneksessa kouluista opetetaan, miten ainoa tapa suojautua on pidättyväisyys ja 14-16 % miehen käyttämästä ehkäisystä pettää. Hopeasormus toimii keskimäärin 18kk, minkä jälkeen niillä raukoilla ei ole mitään käsitystä ehkäisystä yms. Projekti toimii kuitenkin ihan hyvin, koska vain 88 % lipeää esiaviollisen seksin pauloihin. Eihän se ole paljon, eihän? Ja eihän oraali- ja anaaliseksi ole seksiä myöskään? Ja kaikki tietenkin jumalan nimeen. Ehkäpä se osoittaa nykyisen uskonnollisuuden anaalisuuden.

{Seq}

Eipä tästäkään tietenkään mitään tule... [30.10.2005 01:13]

Pitihän se arvata, ettei pysty mihinkään tuottavaan. Jopa tällainen pikainen narina-palsta jää hoitamatta, kun hiukankin tulee enemmän hommia. Ei sillä, että tämä mitenkään oleellista olisi, mutta itseä harmittaa, kun ei edes tähän pysty. Säälittävintä lienee, kun täytyy itselleen keksiä tekosyitä, miksi nyt ei muka ehdi/jaksa/viitsi kirjoittaa paria sataa sanaa. Ei sen nyt sentään niin ylivoimaista luulisi olevan. Mieluummin vaikka kantaa kaukoputken keskelle valosaastetta ja luulee jotain näkevänsä. Mikäli pystyisi tarkastelemaan omaa toimintaansa ulkopuolisesta perspektiivistä, havaitsisi varmasti huomattavasti turhaa nollatoimintaa ja sitä kautta yrityksiä paeta todellisuutta. Valitettavasti ihminen ei pysty objektiivisesti havainnoimaan omaa tekemistään, koska muidenkin havainnointi on turhan subjektiivista. Ehkäpä jonkin asteinen asiantuntijajärjestelmä pystyisi osoittamaan tien parempaan. Tiedän kyllä, että osa ihmisistä kirkaisee ”Halleluja!”, ja osoittaa raamattua, mutta minulle se ei ole vaihtoehto. Kyseisen opuksen joskus lukeneena (vanhatestamentti ja uusitestamentti), vakuutuin, ettei kyseinen homma ole minua varten. Onhan se sinänsä hienosti kirjoitettu, koska sieltä löytyy vastaus, sopivasti tulkitsemalla, hyvin useisiin kysymyksiin. Seurataan ihmisten käyttäytymistä ja kirjoitetaan sopivassa muodossa ohjekirja elämälle. Ehkä se on hyvä, että jotkut saavat sisältöä elämäänsä moisesta. Se tosin huvitti tai oikeastaan säälitti, kun kirkko mollaa Harri Portteria. Kyllähän nekin varmasti tajuavat valtansa ja ennen kaikkea tulojensa vähentyvän, joten jonkinsorttinen vastaisku lieni paikallaan. Onhan Portteri suunnattu selkeästi nuorelle väestön osalle ja kirkossakin tiedetään, että aivopesu täytyy aloittaa mahdollisimman aikaisin, - mielellään jo pyhäkoulussa - jotta efekti on mahdollisimman tehokas ja pysyvä. Portterissa tarina kuitenkin kietoutuu nuoren pojan koulunkäynnin ympärille, jossa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sekä taikuutta. Sellainen tuntuu nykyään vetoavan nuorisoon ja sehän on kirkon kannalta hyvin huolestuttavaa, joten se kannattaa leimata synniksi yms. Luultavasti satunnaislukugeneraattori olisi asiantuntijajärjestelmän tärkein komponentti. Helpoin ratkaisu on tietenkin uskoa, että tie on tehty valmiiksi, eikä siltä voi minnekään kääntyä. Silloin ei tarvitsisi itse ottaa vastuuta tekemisistään, koska voisi perustella, ainakin itselleen, että näin sen piti mennä ja se olisi korkeamman tahto yms. Siinähän olisi hyvä elämä, prinsessalla. Kellumista kermavaahdossa, uskoen. Tämän yön voisin uskoa lentävään vaaleanpunaiseen yksisarviseen. Kaipa se on korvauksen suuruudesta kiinni. Mikäli ihmisillä olisi jonkinasteista todistetta kuoleman jälkeisestä elämästä ja mikäli oikeasti havaittaisiin, että se, mitä teemme täällä vaikuttaa seuraavaan elämään, niin uskontoahan humppaisi ihan eri tavalla. Ei se kaikille uppoa, jos se on vain ”uskon asia”.

{Seq}

Pankkipalveluita parhaimmillaan [18.10.2005 02:43]

Pitipä sitten hoitaa pankkiasioita. Kun pankkiin pääsin, minulle kerrottiin, ettei heillä ole yhteyttä mihinkään. On se ATK sitten ihmeellistä. Ja bitti. Muutaman tunnin odoteltuani sain soiton, että nyt olisi mahdollista toimittaa asiat. Se, että sai soiton vaati tietenkin hieman puhelimessa manailua. Puhelinmanaus on oma taiteenlajinsa. Mikäli tapahtuu ylilyönti, asiat eivät hoidu, koska vastapuoli "vittuuntuu". Toisaalta liikaa lepsuiltuaan yleensä huomaa, että on suostunut mielikuvituksellisiin ehtoihin, jotka eivät mitenkään edistä asiaa. No, asiat hoidettuani, lähdin toivoa täynnä ostamaan kameraa. Pakkohan sellainen oli saada. Joskus aikoinaan oli jonkunlainen filmi-rätkytin, mutta nyt ajattelin antaa digille mahdollisuuden. Olinhan aikaisemminkin omistanut digipokkarin, mutta kunnon kamera antoi odottaa itseään. Pääasiassa tietenkin hintansa takia. Kyllä se kuitenkin nelinumeroisen eurosumman maksaa. Aikas paljon rahaa, siis. Toki se riippuu tuloista jne., mutta kuitenkin. Taas tuntuu, ettei riitä. Matka tuumasta toimeen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Ei vaan jotenkin saa aikaiseksi. Tuntuu, että olisi, kuin veltto räkä piikkilanka-aidalla. Aika menee turhaan kikkailuun, eikä mitään valmista synny. Kaipa se on - aina niin muodikasta - syysväsymystä. Onhan aina oltava syy ja selitys jokaiselle tapahtumalle ja asialle. Muutenhan menettäisi kontrollin illuusion. Elämme lumemaailmassa. Onko pakko, jos ei tahdo? Kaikki on kuitenkin niin hyvin ja persikkaisesti. Ja kohta on taas joulu. EI HELVETTI! Tuska, ahdistus ja epätoivo. Ollaan taas niin juhlallisia. Miksi ei voisi syödä hyvin, silloin, kun haluaa? Miksei aina voisi olla joulu? Miksi milloinkaan pitäisi olla joulu? Miksi aina pitää miettiä? Kommunikaatio-ongelmat. Miten kertoa muille mitä miettii ja miten päätyy määrättyihin lopputuloksiin ja miksi? Miksi kertoa ja miksi kuunnella? Ihmisten välinen vuorovaikutus on samanaikaisesti sekä ali-, että yliarvostettua. Ehkä painopisteet ovat nykyään hieman kieroutuneet. Alamme olla siinäkin hieman liian amerikkalaisia. Kaikki on pinnallista.

{Seq}

Mökkeily on raskasta. [14.10.2005 02:36]

On se kumma, miten meri-ilma väsyttää, jopa useamman vuorokauden. Ei sillä, ettei olisi ollut mukavaa ja leppoisaa ym., mutta vuorokausirytmi oli jotain aivan murskaavaa. Ei se kahdeltatoista herääminen sinänsä paha ole, mutta jos nukkumaan on mennyt kuudelta, niin se syö miestä. Olihan se tietysti mukavaa. Saunottiin, syötiin hyvin, katseltiin tähtiä ja alkoholia maisteltiin. Hyvin tervehenkistä siis. Täytyyhän hallituksenkin joskus levätä, tai jotain. Kuviakin tuli otettua. Tai siis yritettyä. Havaitsin, ettei digi-pokkarillani kovinkaan pimeässä ota kuvia. Joku tietysti voi kysyä, miksi pimeässä pitäisikään kuvata. Jos on nähnyt linnunradan riittävän vähäisessä valosaasteessa, tietää näyn voiman. Siitä siis hain otosta. Mielestäni vasta nähtyään tähtitaivaan – lähes – sen koko komeudessaan, tajuaa oman kokonsa ja ”ongelmiensa” painoarvon. Kokonaisperspektiivipyörrettä tarvittaisiin täälläkin, ettemme vain kotkottaisi omia mitättömiä asioitamme. No, onhan vauhkoimmat yksityisetkin jo aloittanut valmistautumisen lintuinfluenssan varalle tilaamalla netistä Tamiflu:ta ja hamstraamalla säilykkeitä. Vaikka se täällä ”riehuisikin” ei se kuitenkaan enempää tappaisi, kuin liikennekään. Eri asia tietty on, jos se alkaisi levitä ihmisestä ihmiseen. Sen tehokkuus on kuitenkin ”miehekäs”. Onhan sitä jo kauan odotettu. Ensin tuli suuren yleisön tietoisuuteen Aids, joka aloitti panikoinnin. Viime aikojen yrittäjiä olivat Bse ja Sars, kumpikaan onnistumatta mitenkään mainittavammin. Enpä usko, että H5N1 pystyy mihinkään Mustan Surman tai Espanjantaudin kaltaisiin urotekoihin. Ihmiskunta on taas onnistunut keräämään turhaa painolastia, joka olisi jo aika poistaa. Ei Linkolakaan ihan kaikissa asioissa ole väärässä, vaikka populisti onkin. Tietysti voi aina kysyä, miksi en maallista vaellustani lopettaisi, jos olen sitä mieltä, että täällä on turhia tyyppejä. Vastaukseksi ei tietenkään kelpaa, etten ole turha tyyppi, koska se ei pidä paikkaansa. Kyllä ihmiset vielä joskus tajuavat, ettei yksilön valinnoilla ole merkitystä. Vaikka tappaisin itseni, ei se auttaisi ketään. Väestön vähennyksessä puhutaan kuitenkin miljardeista – vaikka vain kahdesta.

{Seq}

Viihdepalvelijat. [10.10.2005 14:34]

Elämme yhteiskunnassa jossa, yhä enenemässä määrin, työvoima keskittyy palveluihin. Mikä saattaa tuntua huolestuttavalta, palvelut keskittyvät viihteeseen. Viihdepalveluita. Valmiiksi pureskeltua kamaa. Ja siinäkin mennään siitä, mistä aita on matalin. Ostetaan valmis formaatti muualta. Idols, Big Brothers, Haluatko Miljonääriksi jne. Ei tarvitse, kuin tuijottaa ja ”elää” valmiiksi annettujen kaavojen mukaan. Onhan se helppoa, kun ei itse tarvitse ajatella. Ei tarvitse vaivautua. Se on tärkeää, että on suora vaikutuskanava kansalaisiin. Onhan se tieto, että kansalaisia pitää ohjata, ei sitä muuten tiedä, mitä ne pieniin päihinsä saavat. Helpompi on lähteä ohjatulle Robinson-leirille, jossa joku koko ajan sanoo mitä pitää tehdä. Vaikeudet alkavat, kun itse suuntaa metsään ja miettii, mitä pitäisi tehdä tupakoinnin lisäksi, jotta olisi edes etäisesti mukavaa. Hallitus ulkoisti itsensä saaristoon. Saunottuaan putket punaisina, alkoi kuulua ääniä. Hämmentävinä lieni, etteivät äänet tullet jamppojen korisevista vatsoista tai raplattavista suolista, vaan jostain ihan muualta. Äänet olivat selkeästi ihmisen aiheuttamia, eikä saareen kukaan täysjärkinen eksyisi moisena ajankohtana. Epätietoisuudesta suivaantuneet rantajuopot keräsivät puukot ja puntarit. Äijät etenivät metsikössä, pitkin kallioita, kun hunnilauma. Tarkoituksenaan tietenkin yllättää kutsumattomat yövieraat. Yllätys oli valtava. Eihän siellä mitään ollut. Äänet olivat kuuluneet vastarannan satamasta. Tuuli oli lähellä optimaalista äänen etenemisen suhteen. Eihän se ollut skitsoilua, vain ihan tervettä paranoiaa. Jostain kumman syystä nukkumisvarusteisiin kuului sinä yönä vähintään yksi kirves. Kyllä niitä elämyksiä saa muutenkin, kuin valmiiksi tilattuina.

{Seq}

Suututetaan kaikki... [9.10.2005 01:57]

Kun huomaa, ettei itse saa tarpeeksi aikaiseksi, on paljon helpompi syyttää muita velttoilusta. Hyvin usein tulee syytettyä muita omista virheistään, koska on helpompi löytää vika toisesta, kuin itsestään. Hyvin usein ihminen uskoo omaan ylivertaisuuteensa, vaikka yhtä hyvin voisi uskoa näkymättömään vaaleanpunaiseen yksisarviseen, mikä ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Mielestäni tärkeintä olisi oppia hyväksymään itsensä ja tunnustamaan virheensä ja puutteensa. Itsensä tunteminen ja ominaisuuksiensa tunnistaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Kun tulee sinuiksi oman ihmisyytensä kanssa, ymmärtää, ettei tarvitse esittää. Ei tarvitse ylireagoida ja nauraa muita voimakkaammin, vain sen takia, että muut nauravat, vaikka ei itse tajuaisikaan, mille nauretaan. Ihmiset hyväksyvät sinut, jos hyväksyt itsesi. Mikä minä olen muita neuvomaan? Luulenko olevani jotain erinomaista? En todellakaan. Vasta viime aikoina olen oppinut tuntemaan itseäni – muutenkin kuin fyysisesti – erilaisten törmäysten kautta. Oppinut huomaamaan, kuinka huono ihminen todellakin on. Löytyy kauheasti korjattavaa eikä juuri mitään positiivisia puolia. Mutta kuten aikaisemmin taisin todeta, negatiiviset asiat ovat helpommin näkösällä. Jonkin oman virheen havaitseminen ja varsinkin sen tunnustaminen tuottaa tuskaa. Miten voikin olla niin jäärä ja mahdollisesti pilata jonkun hyvän mahdollisuuden? Tosin pilattuja mahdollisuuksia analysoimalla voi päätellä, mikä meni vikaan. Tietenkin se vaatii sen, että hakee vikaa myös itsestään, eikä vain muista. Tietysti myös siinä voi liioitella ja omaksua marttyyriasenteen, joka ei ole muuta, kuin itsensä korostamista. Se ei ole rakentavaa, kuin ehkä määrätynlaisena muiden herättäjänä ja siinäkin vain hyvin harvoissa tilanteissa. Omien ongelmien käsittelyssä kannattaa miettiä, miten niistä voisi oppia tai niitä voisi muuttaa, eikä vain julkituoda sympatian toivossa. Onhan se varmasti mieltä hivelevää, jos saa muut tuntemaan sympatiaa ja ottamaan osaa. Itsesääliä, joka on säälittävää mentaalimasturbointia. Kuten tämänkin kirjoittelu. En juuri pysty olemaan objektiivinen tuottamani sanahelinän suhteen. Onko tämä hyvää, huonoa vai hyvin huonoa? En tunne olevani niin vahva ihminen, ettei se kiinnostaisi, mitä näistäkin itsestäänselvyyksistä ollaan mieltä. Tietenkin kiinnostuksen aste riippuu henkilöstä, mutta kuitenkin. Uskoisin, että kaikki, jotka kirjoittavat jotakin julkisesti, ovat kiinnostuneita vastareaktioista. Eihän sitä muuten tekisi. Tässä oli hyvä paikka käyttää ”kun kaikki muutkin” -korttia.

{Seq}

Tuskan määrittely. [8.10.2005 13:51]

Ihminen määrittelee itsensä vastoinkäymisten kautta. Valitettavasti tai ehkä onneksemme muistimme on selektiivinen. Vaikka ihmisistä tuleekin ensin mieleen negatiiviset ominaisuudet se johtunee vain siitä, että ne määrittelevät henkilön, varsinkin jos ne tulevat selkeästi esille. Riippakoivustakin huomioi ensin sen riippuvat oksat ja vasta sitten sen komean muodon. Rungon mädänneisyyden havaitsee vasta lähemmän tarkastelun tuloksena. Ihmisessä on kyynisyys sisäänrakennettuna, mutta ennakkoasenteet estävät sen tunnustamisen. Mikäli tuntee, että kyynisyys on pelkästään negatiivisten asioiden etsimistä, on kyllä todellakin hakoteillä. Yhtä hakoteillä, kuin silloin, kun luulee omistavansa wc:n baarissa. Muistan erään anekdootin tai jotain sen tapaista, miten maksu"välineet" ovat erilaisia ja miten kuviteltu valta - jota ei oikeasti ole välitettäväksi asti - välittyy, kuin sukupuolitaudit. Vaikka baarissa.

{Seq}

Olemme rikollisia. [6.10.2005 23:23]

Olkaamme siis piraatteja. Kaapatkaamme parit autolautat ja juokaamme niiden pilsnerit. On se upeaa, että asioista päättää ihmiset, jotka niistä ei tiedä. Onneksi asian valmistelee ja esittelee puolueeton taho. Onhan se hyvä, että on ensi käden tietoa löytyy, kun on duunissa lakia lobbaavassa tahossa. Onhan EU:n lakia tulkittava riittävästi liioitellen. Olemmehan yhtä iloista Eurooppalaista perhettä. Kohtapa Turkkikin. Kunhan vain EU tajuaa hyväksyä sen ilman ehtoja. Ehkäpä vielä enemmän Suomalaisia, jotka ovat tottuneet vastaanottamaan määräyksiä muilta ja toisaalta kieltämään muilta kaiken, mistä itse ei pidä. Miksi muidenkaan pitäisi syödä sieniä, jos en itsekään niistä pidä? Vain se, mikä mulle sopii on hyvää ja mielellään vain minulle. Asenteessa löytyy, mikäli ympyrät osuvat vain omien elimien läheisyyteen. Kyllä tästä maailmasta tulee vielä hyvä paikka elää, vaikka siihen menisikin muutama miljardi vuotta. Kunhan vain utopia toteutuisi. Kunhan saisimme alkoholia autoihin, kunhan. Elämä on yhtä konditionaalia. Jos ihmiset olisivat... Ehkä parempi olisi, että ihmiset eivät olisi. Kauniita kehiä ajatukset laukkaavat. Olisipa vastauksia, mutta kysymyksetkin ovat hukassa. Elämä on, kuin tumpit tuhkiksessa. Aluksi olemme ehjiä ja kokonaisia, elämä polttaa meidät loppuun ja joku tule ja tyhjentää meidät roskikseen. Aikas syvältä ovat ajatukset. Parhaimmillaankin pystymme vain hetkisen tuottamaan mielihyvää ja loppu on pelkkää katkeruutta, mikäli liian pitkälle polkumme kulkee. Elämämme on taistelua turhuutta vastaan. Olennaisen etsiminen on tarkoituksemme, mikä verhotaan epäolennaisuuksien naamion kätköihin. Etsimme elämästä sisältöä, mutta unohdamme itsemme löytämisen. Elämä on valintoja pullollaan.

{Seq}

Bloggauksen turhuus. [4.10.2005 19:00]

Onpa taas tullut kirjoitettua. Sisältöä ei varmaan kukaan odottanut, mutta eipä sitä myöskään ollut. Edelleenkään en usko ajatusteni kantavuuteen. Tavoitehakuisuutta löytynee, mutta ei mitään todellista substanssia. Vain ruudulla tanssivia pikseleitä ja bitteja netissä. Ehkäpä kohta napsahtaa syyte tietoliikenteen häirinnästä. Kyllä tälläkin jorinalla on varmasti tekijänoikeudet jossain muualla. Minä itse? Tuskin. Täytyy tunnustaa, että laitoin linkin blogilistaan. Voihan tekoaan puolustella sanomalla, ettei se kuitenkaan ketään kiinnosta. No, jos sillä saa muutaman osuman sivustolle, niin tavoite on saavutettu. Tavoite saastuttaa ihmisten mielet? Siis jakaa ajatuksia? Ei. Kunhan saisi liikennettä verkkoon ja tietenkin kauheasti mainetta ja kunniaa. Rahaa ja valtaa! Miksi ihmiset bloggaa? Voihan sitä pitää päiväkirjaa ja purkaa tuntojaan yksikseen. Enkä tarkoita välttämättä ihmisten haukkumista. Blogi kuitenkin eroaa selkeästi henkilökohtaisesta päiväkirjasta siinä, että blogi on tarkoitettu julkiseksi. Tuskin blogiin kuitenkaan, juuri sen julkisen luonteen takia, kukaan laittaa niin henkilökohtaisia ja tarkkoja kuvauksia, suorine henkilöviittaukseen, kuin päiväkirjaan parhaimmillaan/pahimmillaan laitetaan. Sensuroitua sisältöä? Menettääkö sisältö arvonsa, jos se on suodatettua? Kaippa kyse on siitä, kuka suodatuksen tekee. On se aineisto silti itse tuotettua. Ei se sen arvoa vähennä. Mutta miksi tällainen metodi? Ehkä on helpompi katsella monitoria ja tilittää näppiksen välityksellä, kuin kohdata ihminen. Näyttö ei tuomitse, eikä näppäimistö kritisoi, ainakaan sisältöä. Välillä mietityttää, miksi blogipalveluissa on myöskin vastausmahdollisuus? Eikös se ole silloin foorumi, missä vain määrätty henkilö aloittaa keskustelun? Olen miettinyt vastausmahdollisuuden lisäämistä, mutta en ole antanut itselleni kertoa, että tarvetta olisi. Syynä ei ole vastahakoisuuteni, vaan se, ettei kukaan ole sanonut mitään. Mistä tietenkin voi päätellä, ettei ketään kiinnosta. No, jotkut kirjoittavat wc:n seiniin ja jotkut lehtien yleisönosastoihin. Tämä lienee tapa muiden joukossa saada äänensä kuuluviin, mikäli sisältö kiinnostaa muita. Tunnettua on, että mielenkiintoisen, tai edes järkevän, sisällön tuottaminen on hankalaa. Miksi siis vaivautua? Onhan kirjoittaminen terapeuttista ja parhaimmillaan jopa viihdyttävää. Ja koska tietää, että sepustukset leviävät maailmalle, täytyy vähän ajatella, mitä kirjoittaa ja miten.

{Seq}

Miksi kuunnella? [3.10.2005 19:51]

Elämässä on välillä pakko nöyrtyä ja tunnustaa - vaikka vain itselleen - tehneensä virhearviointeja. Huomasin päämajassa arvioineeni erään henkilön hieman väärin. Ehkäpä aikaisempaan arviokehitykseen aiheutti huomattavan negatiivisen sivujuonteen seuransa, joka vaikutti äänekkyydellään kieltämättä nurjasti. Miksi sitten arvottaa/kategorisoida ihmisiä? Kaikkihan sitä tekevät, vaikka eivät sitä itselleen myönnäkään. Se on ihan normaalia kanssakäymistä. On "kavereita", tuttavia, puolituttuja jne. Tietenkin se saattaa jostain tuntua kurjalta, mikäli joutuu ns. ignore-listalle, mikä merkitsee joukkoa, joiden olemassaolo on fakta, mutta eipä niihin muuta huomiota kannatakaan kiinnittää. Harmittavan usein ignore-ihmiset aiheuttavat negatiivisia tuntemuksia, joihin on pakko vain sopeutua, mikäli joutuu samoissa "ympyröissä" elämään. Oli aika, jolloin yritin suhtautua kaikkiin ihmisiin positiivisesti ja jaksoin kuunnella, ainakin puolella korvalla, heidän tilitystään elämän kurjuudesta jne. Pidemmän päälle se käy aika rasittavaksi. Välillä tuntui, että menettäisi jotain itsestään, kun ihmisrauniot kaatoivat lokalastinsa niskaan. Ei se oleellisesti helpottanut asiaa, että oli kuulemma hyvä kuuntelija. Eipä siinä muuta vaadita, kuin sen, että on kiinnostuneen näköinen, on samaa mieltä eikä kritisoi. Ihmisen on loppujen lopuksi helppo saada tyytyväiseksi. Mutta miksi? On paljon ihmisiä, jotka pitävät sitä hyvänä, että on kaikkien kaveri. Itsekin sitä harrastaneena tiedän, ettei se kuitenkaan tuo mitään todellista, mutta saattaa johtaa katteettomiin palveluksiin ja jopa hyväksikäyttöön. "Kaverit" vaativat erilaisia palveluksia, mutta eivät suostu korvaamaan edes kuluja. Ihminen käyttää mielellään toista hyväksi, mikäli siihen vain saa mahdollisuuden. Itsekkyys on voima, joka ihmisen saa liikkeelle.

{Seq}

CV on elämä. [2.10.2005 20:40]

Tai niin monet luulevat. Toisaalta toisille kivet kertovat elämän tai kuoleman. Ehkä tulee liikaa seurattua GO:n peluuta. Toisaalta sekä GO:n peluussa, että CV:ssä pyritään luomaan jonkinlainen - tosin usein kuviteltu - vaikutusvalta. Kun henkilö arvotetaan jollain tavalla, ei tarvitse kohdata ihmistä. On se aina siistimpää, koska ihmisten kohtaamisessa täytyy myöskin antaa jotain itsestään. Sosiaalisen lokeron etsimisessä joutuu aika usein nöyrtymään ja tarkistamaan itsekunnioituksensa. Toki voi yrittää pysyä kovana ja pitää linjansa, mutta se saattaa johtaa mielenkiintoisiin tuloksiin. Aika usein huomaa, ettei ero kyynisyyden ja negatiivisuuden välillä ole, kuin laastiin vedetty ura. Kyllähän kyynisyys vaikuttaa negativismilta, koska kyynikko ei hae joka asiasta positiivisia puolia. Usein kuulee, että asioissa on useita puolia, mikä pitää paikkansa, jos asiaa tarkastelee useampi. Mikäli uskomme jonkun/jonkin pystyvän objektiivisuuteen, voimme ajatella löytyvän jopa totuus, onko jokin asia hyvä ja toinen huono. Mielestäni kyynisyyteen kuuluu sekä negatiiviset, että positiiviset asiat. Kyllä kyynikkokin nautti asioista, vaikka joitain se ihmetyttääkin. Kyynisyys on kuitenkin subjektiivinen käsite. Vähän samalla tavalla, kuin uskonto. Eiköhän uskontokin ole jokaiselle henkilökohtainen asia. Aika ajoin on ollut tarvetta määritellä kyynisyys, mutta ainakaan itse en siihen tyhjentävästi pysty. Tietenkin sanakirjoista löytyy määritelmiä, mutta ne eivät kohdistu, kuin ulkoisiin piirteisiin. Miten kyynikko ymmärtää kyynisyyden? Kyynisyys ei ole ominaisuus, kuten vasenkätisyys, se ei myöskään sairaus, kuten impotenssi, vaikka molemmat voivatkin johtaa kyynisyyteen. Miten ihminen ymmärtää ihmisyyden? Ehkäpä asiat ymmärtää, kun on kuusi jalkaa maata nenän päällä. Jotkut uskovat, että silloin kirjoitetaan se oikea CV.

{Seq}

Multitaiteilijaelämää. [2.10.2005 12:02]

Tapasin päämajassa artistin "pääkaupungista". Meininki oli kaoottista, kuten arvata saattaa. Hengitys ei välttämättä ollut paras mahdollinen, mutta heterot välähtelivät, kuin Jörkän leffoissa. Vaikka paikoitellen tarinoiden seuraaminen oli normaalista poikkeavaa, tunnelma oli, kuin LOPF:ssa. HyväFiilis näkyi jo asianomaisten vaatetuksessakin. Levyjä lainattiin, palautettiin ja hukattiin. Keskustelu rullasi, kuin vesikauhuinen hirvi. "Vitun Viiskulmassa" lätty lätisee. Ehkä se ei ole niin huvittavaa, jos ei ole todistamassa kuvailua. Tärkeintähän on käyttäytyä, kuin täysi idiootti. Elämämme on, kuin jatkuvaa Idols-kisaa. Tuomarit ovat jatkuvalla LSD-tripillä ja muut kilpailijat vetävät ranteitaan auki, kun joku vetää oikeen kunnolla. Nopeasti sitä vierautuu normaalista elämänrytmistä - juomaan lattea hirveällä kiireellä. Sosialisti kiertää ympäri pöytää, kun mietitään yhdyssanoja ja ajatusviivoja. Paras ehdotus oli laittaa kaikki välimerkit; varmuuden vuoksi. Idols-elämässä pyrimme miellyttämään "tuomareita", vaikka emme teidä mitään niiden tai edes sääntöjen olemassaolosta. Olemme kuulemma syntyneet kilpailemaan. Mutta miksi? Miksi synnymme? Miksi kilpailemme? Miksi yrittäisimme miellyttää ympäristöä? Olen vittumainen mies ja ylpeä siitä! Ei kaiken - edes tekstin - tarvitse aina olla niin loogista. Elämme hetkessä. Tuolla on tie. Ehkä se on lajillemme hyväksi, että jatkuvasti yritämme ylittää itsemme. Ehkäpä kahdeksan GT :tä on kuitenkin parempi, kuin viisi. Onko Idols muuta, kuin myötähäpeää, vahingoniloa ja empatiasta kumpuavaa onnistumisen elämystä?

{Seq}

Sosiaalisten kontaktien ylenmääräinen paine. [28.9.2005 21:15]

Välillä tulee tilanteita, jossa miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin. Totta kai kaikilla on vastaavia tilanteita, mutta välillä tuntuu, että tilanne on väärä. Ihmisillä on mystinen sisäänrakennettu empatialähde, josta ammennetaan läsnäoloa ja myötäelämää kyllästymiseen asti. Ehkä pitäisi pysyä sisällä, erossa kaikista sosiaalisista kontakteista, mikäli haluaisi olla rauhassa, eikä kuunnella, mitä kaikkea "muka-mielenkiintoista" on tapahtunut toiselle. Kyllä sitä voi kysyä: "Mitä äijä?" Eikä siinä ole mielestäni mitään väärää, että vastaukseksi tulee: "Mitä mittään", eikä muuta. Oman elämän täytyy olla varsin tylsää, mikäli oikeasti kiinnostuu, mitä muille on tapahtunut. Keskustella voi muistakin asioista, kuin itsestään. Mikäli lähes jokaisessa lauseessa käyttää yksikön tai jopa monikon ensimmäistä persoonaa se on samantapaista itsetehostusta, kuin puhuisi itsestään monikossa. Onhan se varmasti pelottavaa huomata feminiinisen puolensa hyökyvän järjellisen ajattelun ylitse. Ehkä useimmat eivät huomaa sitä. Miksi baarissa ei saisi murjottaa yksin ja pieteetillä, mikäli haluaa? Sinänsä seura ei ole pahasta, vaan epätoivoinen tyhjän jauhaminen. Ei jokaista hiljaista hetkeä tarvitse tappaa väkisin keksityllä puheenaiheenaiheilla. Ehkä eräitä alkaa pelottamaan, että heitä ei huomata, jos he eivät ole koko aikaa äänessä. Luultavasti koko jutussa on kyse vain halusta valita seuransa. Samankaltaista virettä on havaittavissa Turkin pyrkimyksissä liittyä EU-klubiin. Turkki haluaa "päästä piireihin", vaikka oma pesä on hieman sekaisin. Ei se ihan kuitenkaan taida riittää, että osa sijaitsee, missä sijaitsee taikka "kaveri" kuuluu porukkaan. Epätoivolla ja miellyttämisen halulla on monta nimeä.

{Seq}

Järjestötoiminnan sietämätön keveys. [27.9.2005 12:05]

Eipä toiminnan jatkaminen ole helppoa muillakaan. Kannatan Turkulaista GO-kerhoa, Hayashi:a. Oma "taitoni" on parhaimmillaankin heikkoa, mutta se ei ole pointti. Kuuntelin aktiivien keskustelua toiminnan jatkuvuuden suhteen ja kuulostaa ikävän tutulta. Ihmiset ovat määrätyllä tavalla kiinnostuneita, mutta mikäli pitäisi osallistua ydintoimintaan, halukkaita ja varsinkin motivoituneita ei löydy. On puheita ja lupauksia, mutta konkreettisia tekoja ei ole. Yllättävää lienee myös se, että organisaatiomme on suhteellisen jähmeä, vaikka ydinryhmä on pieni. Tunnustettava on, että peiliin katsominen auttaa "syyllisen" löytämisessä, jos syyllisiä on yleensäkään mielekästä etsiä. Syyllistämällä tai siis kepillä ei mitään hyvää saa aikaan. Ehkä se sopii kyynikoille, ettei uskota toiminnan tarkoitukseen, mutta silti se heikkona hetkenä mietityttää. Yhdistys on kuitenkin olemassa jäsenistölleen ja voisi olettaa, mikäli ideat toiminnan kehittämiseksi ovat riittävän mielipuolisia, kannatustakin löytyy. Yhdistys kuitenkin pystyy järjestämään jäsenistölleen huomattavasti laajemmalla skaalalla erilaisia palveluita ja tapahtumia, kuin esim. yksittäinen henkilö. Mahdollisuuksia kasvattaa suurempi volyymi ja todennäköisesti laajempi kontaktiverkosto. Eikä pidä unohtaa myöskään sitä, että yksityishenkilön on hankalampi toimia yritysten kanssa, kuin yhdistyksen. Valitettavasti kaikki yritykset eivät pidä yksityisasiakaista. Siinäkin on yleensä syynä pienempi volyymi ja yksityisten -välillä hankala- maksuhalukkuus hankaline perintäsysteemeineen. No, samankaltaisia ongelmia on myös suuremmilla organisaatioilla. Kirkolla alkaa olemaan hätä, kun ihmiset eroavat yhä enemmän. Yhtenä syynä siihen on tietenkin se, että se on nykyään aikaisempaa helpompaa. Ei tarvitse enää vaivautua paikalle, vaan sen saa suorittaa kirjeitse ja se toi palvelun nimeltään www.eroakirkosta.fi. Jokainen voi itsekseen miettiä, oliko se oikein, ettei Tampereella saanut mainostaa palvelua linja-autojen kyljessä. Jokin aika sitten kirkko uutisoi, että kirkkoon liittyminen oli huippulukemissa, mutta unohti tietenkin mainita, että myöskin eroaminen oli huipussaan. Kirkon edustaja väitti, ettei Suomessa ole tapakristittyjä, vaan kyllä ihmiset kuuluisivat kirkkoon, vaikka se ei tulisikaan "synnyinlahjana" ja kirkollisvero ei menisi automaattisesti palkkatulosta, vaan kirkkoon pitäisi liittyä ja jäsenmaksu pitäisi maksaa samaan malliin, kuin televisiomaksu. Kyllä se kertoo, minkälaisessa kuvitelmamaailmassa siellä eletään. Voidaan tietenkin kysyä, onko oikein, että kirkolla on privilegionsa ja siitä johtuva mielenkiintoinen suhde valtioon. Myöskin voidaan kysyä onko oikein, ettei kirkolle pääse töihin, jollei siihen kuulu. Tosin on aika turha miettiä oikean ja väärän konseptia, koska ne ovat hyvin subjektiivisia käsitteitä. Tietenkin yhteiskunnan ja enemmistön kanta jyrää henkilökohtaisen mielipiteen yli, mutta taaskin voidaan miettiä, onko se oikein.

{Seq}

Viivästetty abortti lailliseksi! [23.9.2005 12:06]

Missä menee henkilön itsemääräämisoikeuden rajat? Itsensä saa kyllä tappaa, mutta ketään muuta ei saa hommaan hankkia, mikäli itse on esteellinen, taikka tekotapa ei miellytä. Ei kaikkea voi jättaa Darvinin tai Murphyn harteille. Tottakai kaikenlaiset piipertäjät vetävät palkokasveja sieraimeen ajatuksesta, mutta miettiköön itse asiaa, kun syöpä lähenee termiaalivaihetta ja mofiinia ei saa enää enempää, koska suurempaan annokseen on todennäköistä kuolla. Nyt Nykäsen Masalle koitti vapaus ja kovat ajat, kun ei vou hörhöillä pitkään aikaan tai joutuu uudestaan vankilaan. Tuskimpa häntä sentään pelkääjävangiksi voidaan tituleerata. Kaippa hän oli suuri stara jopa kaltereiden takana. Saas nähdä, mitä tapahtuu, kun vuonna 2007 digitalisoidumme, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan. Ehkäpä valtiovalta saa peukun pois jemmasta ja tukevat ihmisten tv:n katselua. Toki valtiovalta suosittelee digiboxien hankinta. Olisikohan oma lehmä ojassa? Tietenkin valtiovalta tukisi vain pienituloisia, mutta mistäs sen rajan keksisi, että se olisi oikeudenmukainen. Tosin eipä ne ikinä täysin oikeudenmukaisia voisikaan olla. Taas tuli kyselyitä kyynisistä tuotteista. Ehkäpä me ne paidat saamme tilattua, siis toisen satsin. Myöskin sateenvarjoista höpötimme, mikä sai aikaan kohtuullisen positiivisen reaktion. Saas ny kattoo. Osa johtoryhmästä intoutui katselemaan ja kuuntelemaan Neva:a. Ehkäpä siksi, kun on tuttuja soittamassa. Debyytti-keikka ja progea, mitäpä muuta voisi toivoa? Ehkäpä sen, että esiintyvä bändi olisi Neva. Paikalle vaivautuneissa kyynikoissa oli havaittavissa huomattavaa "pähkinöitymistä". Biisit olivat omankaisiaan, siis selkeästi itse tehtyjä ja se oli hyvä asia. Sanoituksissa oli oikeaa sanomaa, mutta paras anti oli soitto. Ehdottomasti. Poijat vetivå hyvin ykteen, tai oikeastaan puoli kahteen. Tarkasti, pieteetillä ja kauniisti. Jokainen kappale oli Teos, jossa oli monta osaa ja vaikka eri osat olivatkin eri tahdeisa, vaihdoissza ei havainnut -ainakaan allekirjoittanut- minkäänlaista hapuilua. Eihän se kaikkein helpointa ole, mutta ehkä kaikki eivät halua laulaa Väinö:ä umpihumalassa. Toivottavasti näemme ja varsinkin kuulemme kokoonpanoa uudelleen. Taltiointia vinguin, mutta tuskinpa onni suo hedelmiään.

{Seq}

Ajatuksia viikon varrelta [20.9.2005 16:44]

Elämä on, mihin tottuu... Tulee toimeen opintotuella ja asumislisällä, jos pakko on, vaikka ne ei todellakaan ole hulppeita. Kun tulot kasvaa, niin kasvaa menotkin eikä tunnu tulvan toimeen edes normaalilla palkalla. Tottumuksen voima jyrää pienen kulkijan. Tartu hetkeen, muuten aikaikkuna karkaa muille. Jos on "hyvä idea", niin se täytyy toteuttaa hyvin nopasti, muuten se karkaa ja joku muu toteuttaa sen. Oikeasti omaperäisiä ideoita on hyvin harvassa. Henkinen pääoma ei riitä, vaan täytyy saada joku rahoittamaan ideaa ja nopeasti. Riskirahoittajia tuntuu vaan nykyään olevan niin harvassa, että systeemi täytyy hioa hyvin valmiiksi, että joku edes kiinostuu. Kenelle TV-ohjelmat tehdään? Kaiken maailman realityä tunkee joka välistä ja saippuasarjoja, jotka yrittävät matkia todellisuutta. Onko katsojat todellakin niin liuskaotsaisia, että kaikenlaiset kopiokonseptit menee, kuin häkä? Onko CD:n omistaminen itsetarkoitus? Vai onko musa vain kasa bittejä, vai onko fyysinen media selkeä lisäarvo? Onko ey:n vaatimassa "piraattilaissa" jotain hyvää, vai onko se vain musiikkuteollisuudden lobbausta? Varsinkin, kun lain valmistelijalla on kytkentöjä Gramexiin. Onko vain kaikki, riittävästi? Johtuuko (suuri)osa epäonnistumisista ahneudesta? Onko jatkuvasti uudistuttava? Eikö mikään riitä? Eikö hyvä riitä, vai täytyykö jatkuvasti parantaa? Ehkä se on kehityksen tae? Kaippa kehitys on hyvästä, vaikka se aina vaikuttaa osittain negatiivisesti. "Aktiivinen laiskuus" eli pienimmän vaivan periaate tekee hyvää kehitykselle, koska siinä mietitään, miten tehtävä pystytään suorittamaan mahdollisimman helposti. Tosin silloin yleensä jätetään ns henkinen vaiva huomiotta ja pyritään minimoimaan fyysinen työ. Onko kusipäisyys luonnonlaki? Onko jääkiekko/jalkapallohuligalismi vain sen ilmenemismuoto? Vai tappeleeko ihminen vain tappelemisen ilosta? Vai onko niissäkin tilanteissa kyse omaien agendojen ajamisesta? Onko työjohto yleensä vain työntekijöiden tiellä, malliin insinöörit? Aika usein käy niin, että vain työn suorittajilla on tieto, miten työ todellakin tehdään. Niissä tilanteissa jossa, joku tulee sähläämään ns viran puolesta venyvät turhaan. On kovat jutut ja hirvee uho, mutta ei substanssia. Olipa kyynikoiden päättävät elimet nauttivat Oiva:sta musiikista, raikasta punkkia tarjoili bändi. Joko mikseillä oli ongelmia taikka pa:ssa oli jutut pielessä. Laulajan ääntä ei kyennyt juurikaan erottamaan, ainkaan niin, että sanoista olisi saanut selvää. Suomalaiset tarvitsevat eskimoiden geenejä, koska eskimot tuntuvat hymyilevän paljon. Suomalaiset jurottaa vaan. Ei meistä ole mihinkään. Suurentelemme saavutuksiamme julistamalla, että tuhoamme tämän pallon. Vaikka räjäyttäisimme tämän pallon, sekin saattaa olla "luonnollista" kehitystä. Tämä systeemi on kuitenkin kohdannut historiansa aikana huomattavia mullistuksia. Ehkä ihmisellä on vain tarve tehdä itsensä tärkeäksi. Yleensä tilanteeseen liittyy heikko itsetunto ja kova itsensä tehostaminen. Tosin voi aina kysyä, onko kenelläkään oikeasti "vahva" itsetunto. Kyllähän ihmiset esittävät, mutta mikä on totuus? Suomi, titteleiden, arvojen ja tutkintojen luvattu maa, jossa pyritään kouluttamaan joka ikäluokasta 70% korkeakoulutasoisiksi työttömiksi. Valitettavasti suorittavan työn tekijöiden koulutusta vähennetään jatkuvasti. Jo nykyään on puutetta suoittavista ihmisitä, koska ne alat eivät ole "mediaseksikkäitä" ja niiden palkoitus on ihmisten mielestä surkea, mikä ei aina kuitenkaan pidä paikkaansa. Isoveli valvoo, halusimme tai emme. Pitäisikö täällä olla kuunteluverkko, joka kattaisi "kriittiset pisteet"? Mutta kuka määrittelee, mitä kuunnellaan ja mitä käytetään. Nykyään kuunteluluvan saamiseksi vaaditaan epäily rikoksesta, josta ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta. Mitä tehdä materiaalille, jota kertyy kuunneltaessa, mutta joka ei liity tapaukseen? Hävitetäänkö sormenjäljet, jotka otetaan esim syyttömyyden varmistamiseksi? Ei ainakaan nykysuomessa. Tuskinpa kauaa kestää, ennen kuin julkisuudessa ehdotetaan dna-arkistoa. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Koskakohan Suomeenkin tulee automaatiset rikoksentorjunta yksiköt Gazan malliin? Rantakaistaleen valvontaan on suunniteltu automaattisia pyörillä liikkuvia valvontakoneita, joissa on tappava- ja ei-tappava-aseistus. Tietenkiin vehjettä pystyy myös etäkäskyttämään. Myöskin samaa aluetta on tarkoitus valvoa miehittämättömillä valvontalentokoneilla. Ehkä me pian saamme oman Robocopin. Onhan poliisilla kuitenkin pommirobotteja, onhan? Nykäsen Masa pääsi vapaaksi 21.9.2005, sovitettuaan velkansa yhteiskunnalle, vaikka yksityishenkilöä hän puukotteli. Merviä (Tapola) huolettaa, minkälaiseksi elämä muodostuu. Onko Matti vielä lääkekoukussa yms? Kuitenkin vankilan parantavan vaikutuksen teoria on hylätty aikoja sitten. Toivottavasti se edes jotain opettaa, tuskin kuitenkaan. Nyt on Suomen jääkiekkoliiga siirtynyt sinne, minne kuuluu, eli maksulliselle puolelle. Kaippa se lisää Canalin tilaajakuntaa, ainakin em firmassa on varmasti niin laskettu. Ei sellaisia rahasummia muuten kannata investoida. Tosin Maikkarilla ei ole Ruotsalaisomistuksen jälkeen hirveää intoa tai mahdollisuuttakaan osallistua huutokauppaan tv-oikeuksista. Saas nähdä onko parin vuoden päästä kolmosella edes formuloita, jotka ovat nykyään niiden "lippulaiva". On päämaja kumma paikka, kun täällä ei saa laulaa. Tai siis vinkua ja metelöidä oman halunsa mukaan. Nuotin vieressä on vielä tilaa. Ehkä se ei sovi "Suomen kyynillisimmän pubin" (Trebari) imagoon.

{Seq}

Mitä on kyynisyys? [14.9.2005 01:26]

Onko kyynisyys omaksuttu "kyyninen" elämänasenne? Onko kyynisyys vain inhorealismia? Voiko kyynisyyteen oppia? Onko kukaan täysin kyyninen? Mitä on kyynisyys? Onko kyynistä pitää johtotähtenään ajatusta: "Tuskin siitä mitään tulee"? Onko kyynisyydellä ikärajaa, eli voiko esim alle 50v olla oikea kyynikko? Kuuluuko kyynisyyteen kaikenkattava negativismi, vai onko kyynisempää kyseenalaistaa ihmisten -mahdollisesti- positiivinen toiminta? Synnytäänkö kyynikoksi, opitaanko siihen vai voiko henkilö vain päättää? Onko olemassa täysin hyvää, pahaa, positiivista, negatiivista tai kyynistä ihmistä? Onko kyynisyys -niin kuin moni sen ymmärtää- pessimismiä? Ollessani "päämajassa" kääntyi keskustelu opetukseen. Siis sellaiseen opetukseen, josta ei makseta rahallista yms korvausta. Tietenkin keskustelu kääntyi kyyniseen ajatusmaailmaan, eli tekeekö ihminen pyyteetöntä hyvää, vai onko siinä aina jokin henkilökohtainen motiivi. Onhan se kepeän kyynistä ajatella, että "opettaja" opettaa siksi, että han saa siitä jonkinlaista mielihyvää. Johtuuko se sitten ylemmyyden tunteesta tai siitä, että pystyy auttamaan. Kyynikon lienee vaikeaa hyväksyä ns pyyteetöntä hyvää. Ainahan sen voi johdatella opettajan mielihyvän tavoitteluun, mentaalimasturbaatioon. Ajatellessani asiaa aivoihini ajautui kysymyksiä kyynisyydestä. Miten määritellä kyynisyys, koska mikään asia ei ole mustavalkoinen ja kuitenkin mielestäni kyynisyydessä liikutaan harmaalla alueella. Mitä kyynisyys on ja onko sitä olemassakaan? Tuleeko kyyninen ajatusmalli luonnostaan, vai onko se opittua, eli onko sen eteen tehty työtä? Onko kyynistä kyseenalaistaa oma kyynisyytensä? Pystyykö henkilön kyynisyyttä määrittelemään henkilö itse tai ympäristö? Olenko kyynikko, jos päätän olla kyynikko? Kysymys voisi olla hieman samankaltainen uskonnon kanssa. Voiko henkilö päättää olevansa uskossa? Mielestäni kyynisyys lähtee henkilöstä itsestään, mutta vasta ympäristö määrittelee, kuinka "hyvä" kyynikko henkilö on. Tietysti voisi ajatella, että optimikyynikko on täysin sulkeutunut, ajartellen, ettei muita kiinnosta minun juttuni, koska minua ei kiinnosta muiden. Voisipa tietenkin ajatella myös siihen malliin, että täysin kyynistä ihmistä ei ole, koska ihminen ei ole täydellinen. Tuntuu kohisevan yhä enemmän uskonnon suuntaan, mikä ei välttämättä ole hyvä. Mikäli epätäydellisyys tuntuu kolahtavan, voi ajatusta johdattaa siihenkin suuntaan, ettei täysin epäkyynistä (kaunis sana) ihmistä ole. Rajanveto vaikeutuu yhäti. Täytyykö ihmisen olle yli 50% kyyninen, jotta on kyynikko? Mistäs ne prosentit saadaan? Mikä on kyynisyyden vastakohta? Olisiko vain hyväksyttävä ajatus, että meissä jokaisessa asuu kyynikko. Toisissa isompi, toisissa pienempi. Ehkä kyynisyys kuuluu lajiimme. Ehkäpä kyynisyys on kuin poliittinen katsantokanta. Voihan olla, että henkilön täytyy tulla kyynisestä kaapista ulos ja tunnustautua kyynikoksi, ainakin itselleen. Ei minulla ole vastauksia. Ihmeiden aika ei ole ohitse. Olen saanut palautetta kirjoituksistani. Positiivista. Kannustavaa. Neuvottiin kirjoittamaan lisää. Se on pelottavaa. Ehkä on sitten niin, että olen itse pahin sisältökriitikko, en siis yhdyssana- tai pilkkukriitikko. Täytyy myöntää, että tämä tuntuu joskus jopa hyvältä. Valitettavasti vain en löydä tarpeeksi aikaa kirjoittamiseen. Tämänkin löpinän tuottamiseen meni tunti. Kyyninen ihminen voisi tietenkin kysyä prioriteeteistani. Saa kysyä. Olen laiska paska. Ja notkun baarissa. Yleensä selvänä. Säälittävää.

{Seq}

Tulevaisuutta metsässä [6.9.2005 02:07]

Lopf:in mentyä Hyvin, on mielessä kajastellut lisää mielipuolisia ideoita. Festarin oltua -ainakin allekirjoittameelle- todella positiivinen elämys, mietin ja yritin herättää keskustelua, tulevista kyynisistä tapahtumista. Mielestäni jonkinlainen kokoontuminen (vapaaehtoinen tällä kertaa) voisi olla mukava tapa jatkaa yhdistyksen aktiviteettia. Mielessä on kajastellut metsä. Mikäli saisi jostain -vaikka Turun kaupungilta- lainaan vaikka puolijoukkueteltan, taikka useammankin, jos kiinnostusta riittää, voisi tossa talvella mennä viikonlopuksi erakoitumaan. Elämään luonnon ehdoilla, enkä tarkoita mitään kännistä kaatuilua nuotioon, vaan oikein kunnollinen parin yön kestävä majoittautuminen metsään. Pääsisi eroon kaikesta turhasta hälinästä (lupaan jättää jopa läppärin kotiin) ja vain rauhoittuisi ja nauttisi kyynisestä seurasta. Aktiviteettina lähinnä teltan/telttojen pystytys/purkaminen, puiden teko, sapuskan tekeminen. Tietenkin se rajoittaa huomattavasti eräitä aktiviteetteja, kuten ryyppäämistä, jotta homma pysyy hanskassa (niinkuin se ikinä pysyisi). Luultavasti se olisi itse kullekin määrätyn sorttinen elämys, viettää yhdessä aikaa ja huolehtia vain välttämättömistä asioista. Tietenkin suurimmalla osalla on kokemusta tällaisista aktiviteeteista, mutta tässä olisi se, että osallistujat olisivat vapaaehtoisia aikuisia, jota oikeasti haluaisivat lähteä määrätyllä tavalla kokeilemaan rajojaan. Vaikka sitä, voiko olla viikonlopun selvänä, ilman sen suurempaa syytä. Jatkot foorumilla, vaikka tuskin siitä mitään tulee.

{Seq}

Lopf [3.9.2005 19:01]

Fiilis nousee, kun porukka humaltuu. Kuuston Mikko veteli komiasti trubaduurihengessä. Klo 19.30 alkaa suurin osa valmiiksi laitetuista paikoista olla täytetty ja ihmiset odottavat Stupor Mundin settiä, jonka pitäisi alkaa noin klo 20. Stupori alotti odotuksien vastaisesti noin klo 20 ja fiilis nousee koko ajan. Kyllä setti on hallinnassa. Ja on mukava kuunella, vaikka päivystääkin kauimmaisessa nurkassa. Katsojat nauttivat poikien soitosta ja tunnelma on tiivis. Itäsuomalainen karvareuhkalähetystö tuli lunastamaan paitansa. Onnistuimme luovuttamaan tilatun vaatekappaleen, vaikka eräs hangaround-henkilö yrittikin häiritä jatkuvasti. Myöhemmin em häirikkö saatiin käännytettyä jäseneksi. Kupittaa pisti koko pakan sekaisin ja aloitti vartin etuajassa (21.45). Kuulostaa hiotulta materiaalilta. Tunnelma kuumenee ilman kylmetessä. On se hienoa, kun poijjaat oikeen kiskoo ja laulattaa yleisöä. Noin klo 23 -ehkä hieman tasan jälkeen- alkoi ehkä erikoisin materiaali. Iskelmää ja tunteella. On se iskelmäkin kovaa kamaa, kun se tulkitaan tarpeeksi hyvin. Ja Helge Kontio sen osaa. Melkein mahorkka tuoksuu, kun Moskovan Valot kaikaa. Ensin muutama lämppäribiisi ja sitten Helge alkoi tulkitsemaan iskelmää takuuvarmalla tyylillään. Multimediakonsultit aloittivat kitaroiden virittämisen selkeästi puolenyön jälkeen. Siinä oli vauhtia soitannossa. Sanat olivat ehkä kateissa, mutta liikettä ja vaarallisia tilanteita löytyi. Festarit olivat elämys. Tietenkin aina joukkoon mahtuu kaikenlaista touhua, mutta voittopuolisesti oli onnistunut tapahtuma. Uusia jäseniä tuli kaikkiaan 3 ja paitojakin myytiin useita, eli onnistumista oli silläkin saralla. "Info"-pisteemme oli hyvin sijoittunut juomien myyntipisteen viereen, joka takasi näkyvyyden. Myöskin se, että suostuimme myymään esiintyvien artistien levyjä aiheutti kuhinaa tiskillämme. Saas nähä, millaisia kommentteja paikalle saapuneet ulkopaikkakuntalaiset jäsenet kirjoittavat foorumillemme tapahtumasta ja hallituksen habituksesta. Vaikka hallituksen jäsenet ovat tunnetusti sekä esteettisesti, että sosiaalisesti rajoittuneita, jäsenet halusivat keskustella kanssamme, silti. Hyvä Lopf!

{Seq}

Kaikki vaikuttaa kaikkeen... [3.9.2005 02:26]

Kun kyynikko räpyttää siipiään Suomessa, jenkkilässä tuulee. On se mukavaa täällä globaalissa maailmankylässä, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tai siis kaikki vaikuttaa rahaan ja raha vaikuttaa kaikkeen. No, saapa suomalaisetkin maksaa bensasta ihan samanlaisia korotuksia, kuin muuallakin Euroopassa. Vaikka korotus onkin ennätyssuuri, niin valtiovallalla tai eu:lla ei ole minäänlaista aikomusta pienentää polttonesteiden verokohtelua. Olisihan se täällä pitkien etäisyyksien maassa ihan järjenvastaista, että pystyisi liikkumaan suhteellisen edullisesti. Eihän siinä olisi mitään järkeä, että bensiinissäkin menisi verotus dieselveron suuntaan. Sehän suosisi niitä, jotka autoja käyttävät. Parempi vaan ostaa joku laite pihalle seisomaan. Kaikki on kuitenkin niin lähellä ja kun julkiset systeemitkin ovat niin voittaja-ainesta, ettei meillä ole mitään hätää. Tilanne on sama, kuin sähköautoilla. Kun ei keksitä mitään muuta tapaa veroittaa, kuin paino, niin dieselvero lienee tehokkain. Se on nyt aika koittaa kyynisiä siipiä, jotka on kuitenkin tehty jämäpaloista. Läsnäolopakkofestivaali on kuitenkin ensimmäinen kyynikoiden kohtaaminen, joka oikeasti saattaa jopa kiinnostaa jotakuta. Käsittääkseni eräät matkustavat satoja kilometrejä saapuakseen LOPF:iin. Se on hyvä asia, varmasti. Ylle-/allekirjoittanut saa aktivoitua ja ryhtyä kaupittelemaan yhdistyksen tuotteita, siis muuallakin, kuin verkossa. No, ei siitä kuitenkaan muuta tule, kuin moitteita. Kuitenkin äänestetään ulos, joko tekstiviestillä tai soittamalla. Se on nyt sitten alkanut. Siis se amerikkalainen formaatti-ohjelma, jossa isoveli valvoo ja asujamisto suorittaa erillaisia tehtäviä. Ja ihmisiin se uppoaa. Kuin kuuma veitsi voihin. Se kertoo jotain. Siis yksiköistä jotka tv:tä absorboi. "Ihmisistä". Ei (t/m)eillä hyvin mene. Pakko kai tässä on mennä tervehtimään unta, jotta jaksaa LOPF:ssä heilua.

{Seq}

Vahingoniloa ja aamuangstia [24.8.2005 09:00]

Paloipa eilen vanhan viljasiilon vieressä oleva varastorakennus. Komiaa oli. Varmaan juuri siksi ihmisiä oli kerääntynyt yli 12 katsomaan palokuntien edesottamuksia. Eihän mikään niin herätä ihmisten mielenkiintoa, kuin muille tapahtuva onnettomuus. Sen näkee jo ns tosi-tv-ohjelmien suosiosta. Myöskin kaikki tietokilpailut yms, missä on ns normaaleja ihmisiä osallistumassa kiinnostaa, kun voi katsoa, miten muut mokaavat. Pelottavinta tilanteessa oli kuitenkin ihmisten kommentit, joita kuuli väkijoukossa, miten niitä paloja oikein kuuluu sammuttaa. Hyvin usein tuntuu siltä, ettei ihmisillä tapahdu ajattelutoimintaa, kun niiden suu on auki. Sen huomaa monissa tilanteissa, yleensä kovaäänisimmällä henkilöllä on vähiten asiaa. Jotenkin ne aivoatleetit luulevat, että heidän päivittäiset tapahtumansa ja mielipiteensä kiinnostavat muita. Sehän on tietenkin pelkkää itsekkyyttä, joka johtuu yleensä heikosta itsetunnosta. Olisi mielenkiintoista tietää, itsekkäistä syistä tietenkin, paljonko televisio on muokannut ihmisten yleisiä toimintamalleja. Televisio, joka on todellisen interaktiivisuuden riemuvoitto. Voihan ohjelmaan vaikuttaa vaihtamalla kanavaa, taikka sulkemalla koko toosan. Kuten muuttamalla muualle tai lopettamalla maallisen taivalluksensa. Vasta nyt, digitv:n myötä, yritetään epäitoivoisesti "päälleliimata" vuorovaikutusmahdollisuuksia, jotka ovat kuvakulman valinnan luokkaa. Ja se kaikki, mitä sieltä tulee. Enää muutama päivä Suomen Big Brotheriin. Ja ihmisiä kiinnostaa, miten lauma ääliöitä kilpailee ja mokailee keskenään. Fantsua, hei, kaikki miljardööri-Jussit. Kaippa se niin on, että sitä tehdään, mitä katsellaan ja sitä katsellaan, mitä on. Tottakai on hyvä, ainakin tv-yhtiöille, että ihmisten katselutottumuksia muokataan mahdollisimman kansainväliseen suuntaan, ettei itse tarvitse tuottaa kalliita ohjelmia, jotka kuitenkin haukutaan pystyyn, vaan voidaan ostaa halvempaa ulkomaista puuppaa, joka on muutenkin hienompaa, kun se on ulkomailta. Niinkuin sillä olisi väliä, mistä se tulee. Samaa paskaa eri paketissa. Samaa saippuaa se on, onko se sitten Emmerdale, Kotikatu, Kauniit ja Rohkeat tai Salatut Elämät. Kunhan toi kanavien digitointi menee oikein kunnolla läpi, ja me totumme suppean kaistan (rahasyistä) aiheuttamiin pikselöitymisiin, voidaan tehdä ohjelmia ja kanavapaketteja eri ihmisryhmien mukaan. Olisi pakettia ojankaivajasta tekniikan tohtoriin ja kyynikosta kettutyttöön. Se avaisi ihan uusia mahdollisuuksia palkkaukseen yms. Voisi olla joko nihilistimalli, jossa palkkaus ja yleinen urakehitys määräytyisi siitä, mitä ohjelmia katsot. Kuten vanhassa kansanviisaudessakin sanotaan: "Kenen ohjelmia katsot, sen lauluja laulat." Tai sitten voisi olla hallinta-malli, jossa ohjelmapaketit eläisivät duunin mukaan. Luultavasti ainakin täällä Suomerssa hallinta olisi valinta, koska täällä halutaan kontrolloida, mita naapuri saa ja mitä se ei saa tehdä. Ehkäpä sitä voisi mennä suihkuun ja duuniin ja unelmoida urakehityksestä, joka takaisi vain uutisia ja tieteellisiä dokumentteja ja niitäkin vain sellaiseen aikaan, että on töissä.

{Seq}

Tarttis tehrä jottai... [20.8.2005 14:10]

Edellisen pressan (Manu) sanoin. Turun poikia hänkin. Siis tuumasta toimeen. Vaan kun se on niin pitkä matka. Olen todella pettynyt panokseeni... Lähes viikko viimeisimmästä bloggauksesta. Olisihan niitä aiheita ollut: - Sukkula yllätti, ehjänä ja terveenä alas - MM-hölmöilyt loppui ja alkoi selittely - Koulut alkaa, aivot narikkaan - Gaza potenssiin N - Ei se ihminen pysy ilmassa, edes apuvälinein - Kimi jäi rysän (katiskan) päältä kiinni, vaikka seura oli jo lähdössä - Turkki: Formulat, EU, ihmisoikeudet yms - Bodoma ja Gomorra, seikkailuja rannalla Mutta silti tuntuu, ettei yhtään järkevää ajatusta saavuta. Onhan se tullut jo työsskin havaittua, kuinka hankalaa on sisällöntuotanto. Jo se, että saisi aikaiseksi kaksi kappaletta tekstiä kymmenen vuotta toimineesta firmasta tuntuu olevan jopa toimarille (TJ) ylivoimainen tehtävä. Selittämiseksihän tämä menee. Mielummin kuuntelee vaikka Martikaisen sanailua peltilaatikoista. Tarvitsisi tuottaa tekstiä Kyynikoillekin. Jotain hapuilua kyynisyyden luonteesta ja tavoitteita yms. Olen toki esittänyt asiaa muillekin, mutta tulokset ovat olleet samanlaisia. Olisi se kuitenkin hyvä, että sivuillamme olisi jotain omiakin käsityksiämme kyynisyydestä, eikä vain pari linkkiä ulospäin. Pilkut osa III: Taas sain palautetta kirjoittelustani ja taaskin se oli pilkuista. Siitä on kuitenkin noin 15 vuotta, kun viimeksi jouduin oikeasti miettimään näitä juttuja ja olen yrittänyt aktiivisesti unohtaa ne. Tietenkin purkki vaseliinia voisi auttaa parempaan yhteisymmärrykseen pilkkujen kanssa. Asiaa ei ainkaan helpota se, kun sitä tekstiä alkaa valumaan, ei sitä juurikaan ehdi keskittymään oikeakielisyyteen. Kunhan saisi edes jollain tavoin ymmärrettävää tekstiä aikaiseksi. Tietenkin voisi sanastaa tekstinsä jollain apuvälineellä taikka oikoluettaa yms, mutta mielestäni tämä ei ole sen arvoista. Itse pyrin jopa siihen, etten lukisi näitä ainakaan heti uudestaan läpi, koska siitä ei ole mielestäni mitään hyötyä. Selittelyähän tämäkin on, mutta jostain syystä tämä tuntuu tuottavan eniten sisältöä, tai siis tekstiä, koska oikeassa sisällössä on sentään jotain vaatimustasoja. Pessimismi on kuin rakastelua kuminen varmuusväline käytössä. Optimismi on kuin työntymistä kaikkialle.

{Seq}

Kyynikot lepää viikonloppuna [15.8.2005 01:40]

Tai ainakin siltä se tuntuu, kun seuraa sivuston toimintaa, tai siis kävijätiheyttä. Voinee tietenkin olla, että joillain on -edes viikonloppuisin- jotain oikeaa elämää, mutta se on aika epätodennäköistä. Ehkä se on tutustumista alkoholiin, mutta ainakin kesäleiri osoitti, että ei sekään tunnu maistuvan entiseen malliin. Itse norjan-kielen kertauskurssin läpikäyneenä, tunnen pelkoa jopa hammasharjaa kohtaan sopivassa tilassa. Siinä tilassa tarvitsee vain miettiä politiikkaa ja antaa luonnon hoitaa homman. Tietysti siihen vaikuttaa aikaisempi ruokavalio, joka koostuessaan munista, jallusta, sipulista ja pekonista, aiheutti mielenkiintoisia ruuansulatuksellisia efektejä ja runsaita hajuhaittoja, jotka eivät kylläkään tuntuneet hyttysiä häiritsevän. Pukeutumisen määrällä ja laadulla ei tuntunut olevan väliä, aina ne osui jonnekin. Tietenkin Suomalaiseen ruokaan kuuluu suhtautua epäilyksellä, senhän tietävät jo koululaiset ja ulkomaanelävät. Ainakin italialaiset, ranskalaiset ja ruotsalaiset -koululaisten lisäksi tietenkin- tuntuvat tietävän suomalaisen ruuan tason hyvinkin alhaiseksi. Tosin on kuulunut myöskin eriäviä mielipiteitä, mutta ne lienee väärässä. Tai sitten ei. Pakkohan sen on oltava hyvää, kun se -kaiken muun ohella- maksaa täällä kohtuullisen runsaasti. Ja sekin havaittiin ihan ruotsalaisen urheilijournalistin toimesta. Tietenkään siihen ei vaikuta mitenkään se, että täällä eräiden tuotteiden hinnasta on yli kaksi kolmasosaa veroa. Kyllä siitä bensastakin tuomalaista tulee, kun sen hinnasta on noin 75% veroa. Taaskin kuulin päämajassa -3B- kommentteja yhdyssanoista ja pilkuista. Ei se ole niin helppoa kirjoitella Ajatusten Aurajokea ja seurata samalla kielioppisääntöjä. Kyllä se vielä kouluaikoina onnistui, mutta nykyään tuntuu, ettei mikään pysy muistissa. Luultavasti kyynisyys turruttaa aistit, koska on tajunnut totuuden, ettei oma toiminta kuitenkaan ole niin merkityksellistä, kuin on pienessä mielessään ajatellut. Täytynee lisätä tähän pieni kuva reissulta, jotta tämä ei käy tylsäksi, kuten tavallista.

{Seq}

Välipaloja ja hyttysiä kosteanpaikanleirillä [13.8.2005 15:40]

Nyt on palauduttu "sivistyksen" huomaan. Miten hima eroaa leiriltä: leveämpi netti, vähemmän hyttysiä ja enemmän naisia. Kyllä kiinteä piuha aina gprs:n hakkaa, ainakin latenssissa, joka merkitsee "interaktiivisessa" (lue:ssh) toiminnassa huomattavasti. Hyttysiä oli paljon. Vaikuttaa tietysti se, että vietimme aikaa huomattavasti enemmän ulkona, vaikka sää olikin huomattavan epävakainen. Koska leirillä oli vain hallitus, kontakti vastakkaiseen sukupuoleen tapahtui bitellä. Siis puhelimella tai foorumin välityksellä. Tulihan niitä -siis naisia- nähtyä pariin otteeseen, kun käytiin vanhassa homekorvassa, viihtymässä. Ns. kosteanpaikanleiri oli kaikenkaikkiaan onnistunut. Kuvamateriaalia saatiin aikaiseksi ja tuli syötyä hyvin, vaikka vain "välipaloja". Myöskin piirtelimme suuria linjoja, vaikkakin vain santaan. Eipä näkynyt tähtiä, mutta ei montaa salamaakaan. No, ehkä myöhemmin.

{Seq}

Uutisointia [8.8.2005 02:09]

Luinpa Hämeen Sanomien maanantain(8.8.2005) artikkelin Kyynikoista. Vaikka artikkeli olikin päivätty 5.8.2005, niin se ei haitannut. Edes se ei tuntunut haittaavan Ryynäsen Ursulaa, että haastattelu oli tehty puhelimessa, jolloin PJ:mme ei ollut pystynyt valmistautumaan koitokseen. Minun on todella vaikeaa kommentoida artikkelia syyllistymättä positivismiin. Mielestäni se oli hyvä. Tottakai aina on parannettavaa jne, mutta mielestäni artikkelissa PJ:mme ja toimittaja olivat löytäneet selkeän yhteisen sävelen. Artikkelissa oli huumoria, joka ei ole kyynikoille vierasta. Myöskin asiat olivat kohtuullisen kohdallaan, mikä aiheuttaa kyynisyyttä usein. Artikkeli oli selkeästi samaa tasoa, kuin Turun Sanomien artikkeli, vaikkä tässä olikin vain kyse PJ:n puhelinhaastattelusta, ilman unikuvia. Sitäpaitsi TS:n artikkelissa oli muutama selkeä asiavirhe, kuten hallituksen koostumus ja viittaus "oikeamielisyyden atleetteihin". Onhan Kyynikoista ollut aikaisemminkin artikkeleita, mutta yleensä ne ovat olleet lähes suoria kopioita STT:n uutisesta. Kuten arvata saattaa, emme osanneet edes aavistella tämän kaltaista kiinnostusta mediassa ja yleensäkin ihmisissä. Tottakai sen ymmärtää, että on kesä ja vaikka MM-kisat saavat ainakin Ilkka Kanervan unelmissa neljä miljardia katsojaa, niin silti tämäkin tuntuu kiinnostavan. Puuttumatta sen enempää kisojen järkevyyteen, totean vain, että se on kuin joulu, siitäkään ei pääse eroon tai pysty suojautumaan, mikäli tahtoo. Kaippa sekin vetoaa lapsenmielisiin. Koska muuten ei voi olla selitettävissä, miksi tämäkin kansa -tai siis sen urheilupäättäjät- lähettävät urheilijoita kisaamaan, tavoitteenaan välierät. Ehkäpä tarve onkin vain turvata rahoitus. Onhan se kisojen jälkeen taas virkistävää kuulla, mikä oli säässä tai jossain muussa vikana, kun homma ei toiminut. Enää puuttuu uutiset Helsingin Sanomista ja Yle 1:ltä, niin likipitäen koko kenttä on peitetty. Uutinen kyynikoista on kuitenkin painoarvoltaan lähes samaa luokkaa, kuin pääministerimme kommentti perjantaina tapahtuneeseen ilmatilan loukkaukseen, että tämä oli yksittäistapaus. Se on sama, kuin konepistoolilla sarjaa päästellyt ampuja puolustelisi, että yksittäisiä laukauksia. Toki, mutta useita ja nopealla tahdilla. Ehkäpä ne koneetkin lentävät sen puhallettavan autopilottinsa voimalla ihan itsestään ja vahingossa harhaan. Toivottavasti bittini virtaavat oikeaan suuntaan, kun vaihdan langallisen verkon Gprs:ään ja siirryn alkuviikolla sadeleirille. Luultavasti mikään ei kuitenkaan toimi, eli kirjoittamiseen saattaa tulla jopa viikon tauko mikä merkitsee jo totaalista vieroittautumista Elämästä. Jo lähes 48h viimeisimmästä hörinästä täällä sai aikaan vieroitusoireita, vaikka en ole kirjoittanut, kuin muutaman jorinan. Kiitos Sakke, hyvä oli.

{Seq}

Blog ja alkoholi [6.8.2005 02:14]

Tulipa sitten oikein palautetta tänne kirjoittelusta. Yllätyin. Olihan se jo toinen kerta. Ekalla kerralla arvosteltiin pilkkuja. Jep, pilkut olivat väärin. Ei ne kirjoitusvihreet, vaan pilkut. Kuulemma ärsyttää. Tämä toinen sai oikeasti ajattelemaan. Ei ole kyse sisällöstä. Tosin mietintää aiheutti, olenko itse tämän kirjoittanut. Olen, kun ei kukaan muukaan tätä puolestani tee. Palautteen aihe tuntui olevan se, miksi viitsin kirjoittaa. Siis blogia. Pitäisi suunnata tarmonsa foorumiin. Mielestäni tämä on kuitenkin eräänlainen kieroutunut harrastus. Foorumilla tulee jopa joskus vastauksia, mutta tässä naputellaan vain omaa rosoista sielunmaisemaa. Onhan tämä ajatuksena perverssi. Kirjoittaa henkilökohtaista päiväkirjaa julkisesti. Luultavasti olen siis ox and moron. Se on hyvä, kun sen tietää. Tästä voi siis vetää johtopäätöksen, että ainakin joku tätä lukee. Ainakin ne kaksi. Asiaan tietysti kuuluu, että molemmat ovat yhdistyksemme varsinaisia jäseniä. Täytyy myöntää, että kysyn, onko kukaan lukenut. Epätoivoista. Kai tämä on jotain hyväksynnän hakemista, taikka itsensä jalustalle korottamista yms. Ei siis mitään hyvää ainakaan. Eräs jäsenistämme kysyi jo minulta eilisen demokratia-jutun jälkeen, haluanko savustaa hänet ulos. Eikai tällä löpinällä nyt sentään sellaista voimaa ole ja sitäpaitsi pystyn kyllä sanomaan sen huomattavasti suorempaan, jos joku oikeasti mättää. Onhan se selvä, ettei maailma pyöri minun napani ympäri, eikä ainakaan haluamallani tahdilla. Mikäli näin tapahtuisi, meno olisi huomattavasti nopeampaa. Kärsivällisyys on hyve, joka minulta puuttuu. Kaiken täytyy tapahtua heti, ilman turhia vii(v/p)eitä. Viikonloput tuottavat tuskaa. Pakollisia stop-merkkejä. Uskovaisilla on voimaa, kun nykyäänkin sunnuntai on erityinen päivä. Mielestäni sunnuntai on turha. Onneksi nykyään kaupat on sunnuntaisin auki määrättyinä kausina, mutta muuten sillä ei juuri mitään tee. Ellei ole alkoholisti ja tarvitse sitä vapinoidensa selvittämiseen. Itselleni sopisi joku 3+1 taikka jopa 4+1, eli neljä päivää duunia ja yksi lomaa. Jos on pakko ottaa viinaa, sen voi tehdä edellisenä iltana ennen vapaapäivää. Minua saa sanoa absolutistiksi, jos haluaa, mutta ei siitä litkusta seuraa mitään hyvää. Se on joissain tilanteissa muhava ottaa muutamia, mutta esim joka viikkoinen ryyppääminen kertoo muista ongelmista. Mitä ihmettä elämässään pakenee, jos lähes kaikkina mahdollisina vapaahetkinään tarttuu pulloon? Ei voi olla anniskelutiloissa selvänä. Paskapuhetta. Jos täytyy ottaa viinaa, että jaksaa muita ihmisiä kannattaa miettiä joko seuran vaihtoa taikka hoitoon hakeutumista. Se on ihan itsestä kiinni. Mitä se mulle kuuluu, jos joku ryyppää ja pilaa elämänsä? Ei se ole mukava huomata, että ihmiset tuhlaavat potentiaalinsa ja hukkaavat mahdollisuutensa viinan takia. Toivottavasti mikään alkoholin vastainen yhdistys yms ei lue tätä, koska minä en usko niiden pyyteettömään toimintaan. En todellakaan aio liittyä. Mielummin vaikka lisään alkoholin käyttöäni. Niissä ihmiset vain haluavat päästä tuomitsemaan muita. Mikäs sen hauskempaa, kuin alistaa muita ja nostaa itsensä jalustalle. Välillä tulee, kyllä mieleen, kuinka paljon tähänkin uhraa aikaa, mutta kun tästä saa jotain kieroa mielihyvää, niin tätä jatkaa. Pitäisi kyllä mennä nukkumaan, mutta korvatulehdus ei ainakaan helpota asiaa. No, enää 7 tuntia ja voi mennä hakemaan antibiootteja. Kello on siis kolme. Taas tähän on on uponnut 45 minuuttia, mutta mielestäni tämä saa lepakot tapulissani liikkeelle. Älykästä minusta ei saa uudelleen tekemälläkään, mutta jos edes saisi hidastettua luisumista älyllisessä vesiliukumäessä. Nyt nukkumaan ja aamulla lääkärille.

{Seq}

Demokratia voittaa? [5.8.2005 03:10]

Vai voittaako? Se on se juttu, jossa jokaisella on yhtälainen vaikuttamisen mahdollisuus. Tosin määrättyjä ryhmiä on pakko sulkea pois, koska ne eivät, osaa, pysty taikka äänestävät väärin. Kyynikoissa on koitettu edustukselliseta demokratiasta teledemokratiaan, unohtamatta suoraa demokratiaa, tietenkään. Ei se vaan toimi. Teledemokratiassa ketään ei kiinnosta vastata. Suorassa demokratiassa on samat ongelmat, kuin muinaisessa Kreikassa, eli ei ketään saavu paikalle. Edustuksellisesta demokratiasta saamme "nauttia" Suomessa, kun vain olisi sopivia ehdokkaita. Sama lienee kyynikoissa, kunhan ensimmäiset hallitus-vaalit tulevat. Ensimmäinen hallitus oli helppo valita perustajajäsenistä, mutta entä tulevaisuudessa? Olisikohan ostrakismos (kuten Yhdysvaltojen recall) oikea, jossa jäsenistö voisi äänestää jonkun hallituksesta pois? Vai olisiko valistunut diktatuuri se oikea? Onko edes sellaista? Mistä me se väkivaltakoneisto luodaan? Turpiin vaan ja onnea? Ehkä "Trebarin satunnainen demokratia(tm)" sopii parhaiten. Juodaan viinaa niin kauan, että ollaan osallistujien kanssa samaa mieltä, mikä saattaa toteutua myöskin niin, että muut kaikkoavat. Siinä on myöskin turvallisuutta lisäävä takaisinkytkentä. Mikäli muut ovat jo kaikonneet, yleensä itsekin on niin sekaisin, ettei kuitenkaan muista, mitä tuli päätettyä. Ainoa mahdollisuus päätöksenteon esteeksi on, mikäli päättäjät onnistuvat saavuttamaan "kiukkukännin", josta ei seuraa mitään hyvää. Miksi tämmöistä? No, runsaan järmäämisen jälkeen hallitus onnistui päättämään paitatilausten yleiset suuntaviivat. Siis tilaamme paitoja. T-paitoja. Painatuksella. Kyynisillä teksteillä. Mutta? Tämähän on tiedetty jo pitkään. On ollut jopa hyviä kandidaatteja tilauspaikaksi. Yksi ylitse muiden. Niin, tekstit. Ne muotoutuu. Promillet vaikuttaa mystisesti. Hyvin suunniteltu on jo puoliksi ryssitty. Siis neljä erilaista tekstiä erikokoisiin paitoihin? Lady-fit? Haluaako joku? Se teledemokratia. Niin, ei ainakaan kukaan ilmoittautunut. Se ei liene yllätys. Otetaan nyt muutama niitäkin. Saapa sitten kivoja lahjarättejä. En mä tollasta ota, kun siinä ei ole perkelettä. Kansa tarvitsee välimerkkejä. Kummeli, Matti Nykänen tai Doodsonit. Niistähän sais hyviä sloganeita. Eih. Täytyy se olla edes etäisesti älykästä. Siispä paitoja. Se on ainakin varma, ettei pariin vuoteen tarvitse ostaa uusia t-paitoja, ellei habitus muutu todella rajusti. Voi miettiä mielessään, onko tämä lopun alkua, vaiko käänne uusille urille. Tuskin tässä sentään täyspäiväiseksi paitakauppiaaksi joutuu. Täyspäisyydestä ei liene toivoakaan. Kaippa se uni tulee vielä näinkin suurien päätösten jälkeen. Luultavasti järisytämme jäsenistön taiteellista silmää, mielenterveyden lisäksi. Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta. Kun edes joskus.

{Seq}

Kaikkia ei voi miellyttää... [4.8.2005 02:25]

Ja miksi pitäisikään? Välillä tulee mieleen, miksi ihmisten välinen vuorovaikutus on niin kaksinaamaista. Yritetään esittää jotain mukavaa ja joviaalia, mutta miksi? Halutaanko siinä säästää toinen -jostain kummallisesta syystä- mielipahalta, vai haetaanko siinä itselleen jonkinlaista mielihyvää tai hyväksyntää? Tottakai voi olla hiljaa, mutta välillä tulee tilanteita, varsinkin suoria kysymyksiä, kun täytyy oikein miettiä mitä sanoa, kun ei ole mitään hyvää sanottavaa. Täytyy olla kavereita, tai ainakin ihmisiä, joita seuraa. Eiköhän kaikki lähde kuitenkin siitä, että pystyy olemaan rehellinen itselleen. Se tärkein kaveri on kuitenkin itse. Sen jälkeen tulee ns lähipiiri, joka tarkoittaa elinkumppania, perhettä yms. Tottakai on yksilöitä, jotka pyrkivät miellyttämään kaikkia, mutta kokemukseni mukaan se on hyvin rasittavaa. Kuunnella juttuja, jotka on kuullut moneen kertaan ja jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa. Toki löytyy myös ihmisiä, joita muiden asiat kiinnostavat yli kaiken, mutta se on merkki siitä, että omat ympyrät ovat turhan suppeat. Ehkä ihmisillä on tarve löytää toisesta aina jotain hyvää ja pyyteetöntä, vaikka kuitenkin toiminta lähtee loppujen lopuksi omista tarpeista. Onhan se varmasti itsetuntoa kohottavaa julistaa olevansa vaikka kasvissyöjä ja sanoa säälivänsä eläimiä. Hyvin harvalla kasvissyöjällä on elimellistä syytä olla syömättä lihaa, mutta varmasti se hellii itsetuntoa, kun voi itselleen vakuuttaa olevansa parempi ihminen, kuin ne lihansyöjät. Vaikka jokainen, joka asiaa vähänkin enemmän ajattelee, tajuaa, ettei henkilökohtainen valinta siinäkään asiassa vaikuta mihinkään. Se on vain henkistä itsetyydytystä. Myöskin kirjoitus tähänkin blogiin on määrätynlaista mielihyvän hakemista. Ei olisi mitään pointtia kirjoittaa tällaista julkista päiväkirjaa, jollei uskoisi, että joku tätä lukee. Tietenkin omassa pienessä mielessään vielä ajattelee, että pystyy kirjoittamaan jotain sellaista, joka merkitsee jollekin jotain. Selkeästi tämäkin on määrätynlaista hyväksynnän hakemista taikka oman arvon korottamista. Vaikka ei tämä oikeasti ketään kiinnosta ja jos joku vahingossa tämänkin lukee, miettii varmasti, miksi tuokin jaksaa tuossa lässyttää täysin tyhjänpäiväisitä asioista, olisi vaan hiljaa. Mutta en varmasti ole. Jos tästä ei muuta seuraa, niin maine kasvaa, ja kunnia häviää. Tietenkään se maine ei ole hyvä, kuten sen kunnian häviäminenkään, mutta mitä siitä? Toistaiseksi tässä maassa on suhteellisen vähän rajoitettu mielipiteen vapaus. Eihän näitä ole pakko lukea. Tietysti voi miettiä, poistuuko nämä, jos näistä ei välitä. Tilanne lienee samantyyppinen, kuin jossain arveluttavassa materiaalissa, eli se on saatava pois saatavilta, koska se on arveluttavaa ja joku toinen voi myöskin törmätä siihen. Ehkäpä tätä voisi sanoa populistiseksi sosiaalipornoksi taikka yksinkertaisesti tekotaiteellista paskaa. No, on hyviä ja huonoja uutisia. Huonot uutiset ovat ne, että aion jatkaa kirjoittamista tulevaisuudessa. Hyvät taas ne, että tätä riittää. Oliko hyvää vai huonoa? Tuskin kumpaakaan. Ketä oikeasti kiinnostaa? Tätäkään ei ollut sanastettu Wordillä, tai muullakaan. Mikäli kirjotusvirheitä oli, kärsikää, jos on pakko lukea!

{Seq}

Tuskin sitä koskaan oppii [2.8.2005 14:26]

Jos joskus johonkin asiaan yrittää suhtautua positiivisesti, niin viimeistään Murphy, tuo kaikkien kyynikoiden ystävä, pistää lusikkansa soppaan. Mikäli jokin voi mennä jollain mahdottomalla tavalla pieleen, niin kyllä se varmasti menee. Ja yleensä tavalla, jota ei tullut edes mieleen tarkistaa. Ei tämä elämä täällä ole aina niin ruusuilla tanssimista.

{Seq}

Työhön integroituminen ja pilkkuvirheet... [2.8.2005 01:23]

Kyllä se töihin meneminen tuntuukin loman jälkeen taas erilaiselta. On tämänkin kirjoittaminen jäänyt retuperälle. Putin tuli käymään muumilaaksossa ja saa tietenkin aikaan mielenkiintoisia asioita. Kuten eun kattava tupakan mainontakielto. Astui muuten voimaan 1.8.2005. Eihän se Putinin vika tietenkään ole. Suomessahan kielto on ollut voimassa jo vuosikymmeniä. Ihmisiä ei kuole enää tupakkaan. Niin monta. Tietenkään. Kyllä ne mainoksen sen tupakoinnin aiheuttaa. Tietysti. Montakohan ihmistä on kuollut tupakkaan. Tukehtunt tupakkaan? Filttereitä keuhkoissa? Nikotiinimyrkytys? Ihmisiä kuolee keuhkosyöpään. Vaikka ei polta. Ikinä. Kunpa lääkärit voisvat olla varmoja. Todennäköisyyksiä. Lisää riskiä. Faktaa? Tottakai. Juo kasviöljyä ja voi hyvin! Se on terveellistä. Atkins on paha ja joutui velkajärjestelyyn. Ameriikoissa. Tietysti. Ihmisiä kuolee eläinrasvoihin. Vaikka omiin. Mikään ei ole ikuista. Ehkä? Jopa typeryys loppuu aikanaan. Ihmiskunta? Ennen vai jälkeen? Niinpä. Eräs jäsenistämme kertoi, että pilkkuni eivät ole oikeissa paikoissa. Se on kuulemma hyvin ärsyttävää. Uskoakseni voisin olla asiasta enemmän pahoillani, jos yrittäisin. Oikeesti, ihan aikuisten oikeesti. Työllä ja tuskalla. Miksi? Tuskin kukaan näitä edes lukee. Kun pilkun kanssa tarpeeksi vehtaa siitä tulee puolipiste(;). Tai jotain. Tämä lienee kokeilu, voiko sisällön arvo olla alle nollan? Mietin sitä hetken (lue: noin viisi sekuntia) ja tulin tulokseen: Ehkä. Ihan itse ja yksinäni. Kaippa sitä voisi tehdä jotain, ettei kaikki jaarittelut latautuisi, vaan vaikka vain 10 tuoreinta. Menee turhaa kaistaa tärkeämmiltä asioilta. Kuten pornolta. Tai piraateilta. Siis piraattileffoilta. tai siis piratoiduilta leffoilta. Koskakohan Suomessa on ollut viimeksi piraatteja? Siis oikeita merirosvoja. Piratismi on rikollista. Toki. Kukapa siitä tykkäisi, että laiva viedään alta ja parhaassa tapauksessa jopa henki. On se rikollista. Saatanasta!

{Seq}

Terrorismi, tuo aikamme keppihevonen [31.7.2005 15:14]

Pääministerimme, joka on ainakin kokonsa puolesta suurmies, on lausunut, että ns Pre Paid-liittymät tarvitsisi rekisteröidä. Tuskinpa siitä on enää pitkä matka siihen, että henkilöllä täytyy olla joku sähköinen henkilökortti, jolla identifioidaan itsensä, jopa soittaessa puhelinkioskista. Myöskin rahaliikennettä halutaan valvoa entistä tarkemmin. Varsinkin siirroista eu:stä ja eu:hun olisi kuulemma tarvetta saada tarkemmat tiedot lähteestä ja kohteesta. Saas nähdä, koska vaaditaan henkilötodistusta yli 50 euron käteismaksuista, siis käteisellä, ei kortilla yms. Nykyään pelätään myöskin rahanväärennöksiä aivan erilaisella intensiteetillä, kuin markka-aikaan. Tietenkin, kun valuutta on käytössä laajemmalla ja sillä alkaa olemaan jopa arvoa, sen kiinnostavuus väärennöksinä kasvaa. Gsm ja yleensäkin muut matkapuhelimet ovat valvonnan kannalta todella mukavia, koska ne jatkuvasti identifioivat paikkansa verkkoon. Tietenkään edes kortin vaihto ei auta, koska myöskin Imei-koodi välittyy. Käsittääkseni ihmiset kuitenkin kantavat kännykkää hyvin uskollisesti kaikkialle mukanaan, pitäen sen päällä jopa sellaisissa paikoissa, jossa se ei olisi suotavaa. Mutta palataksemme otsikoon, joku hyvin paranoidi voisi vetäistä Lontoon toisesta pommi-iskusta sellaisen salaliittoteorian, että Englannin MI-jotain olisi järjestänyt sen -ilman kuolonuhreja, muuten- jotta lähes minkälaiset lait hyvänsä menee läpi. Myöskin ns MM-kisat aiheuttavat mielenkiintoisia muutoksia kansalaisten oikeusturvassa. Ei kannata kulkea helteellä reppu selässä paksu takki päällä. Sinäänsä lienee turhaa ne tiukennetut rajatarkastukset, koska luultavasti terrositisolut ovat integroituneet yhteiskuntaamme hyvissä ajoin.

{Seq}

Uusia planeettoja ja päiviä [30.7.2005 16:56]

Tiedemiehet ovat havainneet uuden planeetan, joka lienee 10:s klimppi joka keltaista paskiaista kiertää. Samanlainen jää- ja kivipallo, kuin Plutokin, mutta 1.5 kertaa isompi. Sinne voisi olla kaunista mennä ikääntymään, kun siellä vuosi kestää 560 maan vuotta. Nimi on toistaiseksi 2003UB313. Paskat siitä. Olipa sitte eilen (perjantaina) Gurun kunnioittamispäivä. Taas on joku keksinyt jatkoa kaikenmaailman isän, äitien, eun, ykn, ruotsalaisuuden yms päiville. Kaippa siinä on taas jollekin markkinarakoa yms, eikai noita muuten. Räikkösellä ei mennyt hyvin aika-ajoissa, mutta eipä sitä kukaan olettanutkaan. Olen havaitsevinani seremoniamestari Kimi Matias Räikkösessä selkeitä kyynikon aineksia. Kunhan vielä muutaman kauden homma tahmaa, niin alkaa ne lausunnotkin lähennellä toista suomalaista formulakyynikkoa, eli Mika Saloa. Häkkisestä ei saisi maskottia, kuin posetiivareille, niin luottavainen se on tulevaisuuteen, tai en mä tiedä. Viikonloppu on alkanut, eikä se tuo todellakaan mitään hyvää. PJ:llä alkaa kesäloma noin 10 tunnin ja 19 minuutin kuluttua. Siitä ei tule kaunista, ei. Kaameat vuodatukset elon angstista sekä foorumilla, että blogissa. Taikka sitten ei.

{Seq}

Tuntuu olevan liikaa aikaa jollain [29.7.2005 14:43]

Alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää jatkuvat murtoyritykset. Ssh-porttia koputellaan mitä mielikuvituksellisimmilla tunnuksilla ja salasanoilla. Mitä ne apinat luulevat saavuttavansa? Rajana lienee salasanojen monimutkaisuus ja tunnusten eksoottisuus. Sinäänsä kuitenkin mietityttää, miksi esim Linuxissa defaulttia ylläpitän tunnusta ei "hakata" kovempaa, vaan sinne tulee vain muutama salasanayritys per tunnus. Eipä taida olla taitoa, vain joku kaamee scripti. Kokemukseni mukaan ns abuse-osoite ei kiinnostu raportoinneista. Lähetin kerran eräälle isp:lle viestiä, kun niiden ip:stä tuli jatkuvalla syötöllä yrityksiä. Ne vastasi vaan, ettei niitä kiinosta, kun kuulemma ei ollut aikavyöhykettä ja se logi ei ollut M$:n servon tuottamaa yms. aikavyöhyke oli ja kerroin vielä postissa, paljonko meidän aika eroaa gmt:stä. Ja aikas harvalla Liinuksi pyörii palvelimena. Ei siinä auta, kuin itse tehdä kaikenlaisia rajoituksia, esim ettei ota yhteyttä vastaan, kuin fi-päätteisistä domaineista. Ikävä juttu se on silloin, kun on itse jossain erikoisemmassa paikassa ja tarvitsisi saada yhteyden. Kyllä sitä välillä on muutaman hostin läpi menty, jotta on voinut tehdä tarvittavat muutokset. Eipä ole helppoa, ei.

{Seq}

Univelkaa ja koodausta [28.7.2005 14:34]

Tulipa sitten taas "koodattua" aamukuuteen ja sen kyllä huomaa jo kieliopin ihmeellisestä voimastakin. Mitäs tietenkään muuta, kuin muutoksia kyynillisen hallituksen hallintaliittymään. Ei se jenkkien sukkula oikeen hyvällä tolalla liene, kun kamaa irtoaa lähdössä. Päättivät sitten pistää taas projektin hyllylle. Kaippa sekin on rahasta kiinni, kun ajattelee, minne se budjetti on kallellaan. Puolustusbudjetti ja sen lisäksi yleinen pullistelu maailmanpoliisina ei tule kovinkaan halvaksi, ei. EU moittii Suomea, kun ei kuulemma käytetä tarpeeksi biopolttoaineita. Onhan se varma, miksi? Biopolttoaineet vaatisivat täydellisen verottomuuden biogasolle ja se vaadittu pari prosenttia tuntuu verotuksellisen tulon menetyksenä. Juttua on ollu kymmenistä miljoonista, siis euroista. Tarttis varmaan ehdottaa Suomessa myytävälle bensalle joutsenmerkkiä, jonka saa jos tuotteesta on -muistaakseni- vähintaan puolet Suomalaista. Joku tietty voi kysyä, miksi, koska eihän Suomesta öljyä löydy? Ei löydy ei, mutta jos tuotteen hinnasta on about kolme neljännestä veroa, niin eiköhän se jo riitä? Millä muullakaan juttuja arvotetaan, kuin hinnalla? Alkuperällä? Paskat.

{Seq}

Uni-keoista [27.7.2005 10:06]

Kaunista markkinointia tämän vuotisella unikeolla, jatkuvasti tungetaan suitsutusta siitä, kuinka hyvä se Neste oikeen onkaan. Kaikki olemme nesteesä. Ja taas on sukkulasta irronnut kamaa, lämpökilpeä tms. Saas nähdä mitenköhän ne tulee takaisin, vai haihtuvatkohan ilmakehässä. Voihan muslimit. Jatkuvasti muslimeja sorretaan. Voi voi voi. Kaikki muslimit eivät välttämättä ole terroristeja, mutta jos kaikki terroristit ovat muslimeita? Uskonto lienee parasta, mitä terroristelle on tapahtunut Neuvostoliiton jälkeen. Islam lienee ainoa, joka soveltuu systeemiin noinkin kivuttomasti. "Kehitysmaat" (Yhdysvallat, Australia, Kiina, Intia ja Etelä-Korea) ovat kehittämässä omaa ilmastosopimusta, joka ei ole ihan yhtä tiukka, kuin Kioto. Kun jättää pois päästörajat, niin se ei ehkä rajoita niin paljon teollisuutta. Ja sen jälkeen saa sanoa, että mekin kuulutaan sopimukseen.

{Seq}

Se lentää sittenkin [26.7.2005 18:10]

Discovery on ainakin vielä niin yhdessä palassa, kuin pitääkin olla. Juttua kuulin, että YleX:ssä meidät olisi mainittu, mutta mitään vahvistinta ei ole osunut kohdatte, josta olisin sen kuullut. Kyllä Jenkit on juttunsa ansainnut, kun katselen tv:stä jotain tohtori Phil:ä - onkohan sukua Phil Collinssille tai Tom Collinssille - ja ahdistus on nopea, mutta ei tuskaton. Kaippa siellä tarvitaan tv-profeetta sanomaan, että kaikilla on pelkoja. Ei vaan, kyllä tästä vois vaikka valua baariin...

{Seq}

Kettutytöt onnistuivat taas [26.7.2005 14:14]

On se ihme, miten jollain voi olla päässä niin paljon tyhjää, että päästää tarhakettuja luontoon.[linkki] Ainoa, mitä siinä luultavasti tavoitellaan on vahingontekoa tarhaajan elinkeinolle. Ehkä se on liian vaikea ymmärtää, ettei henkilökohtainen valinta vaikuta. Vaikka loptettaa lihansyönnin tai tupakanpolton, niin silti lihakarjaa yms lahdataan ja sademetsiä kaadetaan. Turha miettiä sitä, että elää pidempään tai jotain, koska oletettu elinikä on hypoteettista. Kaikki me kuollaan pian.

{Seq}

Jos joisin kahvia [26.7.2005 10:56]

Väärässä kurkussa se olisi ollut. Ei se Turun Sanomien toimittaja ihan hakoteillä ollut tietenkään, mutta räikeimmät asiavirheet täytynee korjata, kuten hallituksen koostumus. Ja jotta päivä olisi täydellinen, niin PJ:n juttelu raadiossa kruunasi kyllä aamuhetken. Kyllä mä ymmärrän, että toimittajien on pyrittävä mollaamaan ihmisiä, se on ihailtavaa. Jos viitsisi oikeen vaivautua, voisi ehkä tehdä jonkin "ulostimen" joka puskisi nämäkin höpinät sivustolle - tietenkin väärässä muodossa - "ihmisten" katsottavaksi.

{Seq}

Blogi [25.7.2005 20:47]

Nyt olis blogi-härpäke valmis, niin tarttis varmaan jotain tuottaakin. Baarissahan tää tuli näppäiltyä kasaan ja on se sit sen näköinenkin. Ja alko systeemi kulkemaan, kun sai monitorin säädettyä inhimilliseksi.

{Seq}

{Kaikki blogit} {Lapsinero} {Seq} 

[06.2007] [05.2007] [07.2006] [06.2006] [04.2006] [03.2006] [02.2006] [01.2006] [12.2005] [11.2005] [10.2005] [09.2005] [08.2005] [07.2005]